torstai 10. toukokuuta 2012

Vaaleja kohden

Olen miettinyt jo useamman vuoden miten asioihin voisi parhaiten vaikuttaa, taustalla työskentely ja taustalla oppiminen ovat olleet reittejä tähän. Moni asia josta olemme keskustelleet ystäväpiirissä on edennyt reittiä tai toista pitkin ihan päättäjille asti. Tällä tavalla toimiminen on antoisaa ja helppoa kun ei tarvitse pistää itseään likoon.
Olen siis 41-vuotias perheellinen mies, työskentelen Oulussa kunnossapitoasentajana Nuottasaaren alueella. Vaikka tällä hetkellä työskentelen suuren yrityksen palveluksessa olen ehtinyt olla töissä myös pienellä yksityisellä ja ystäväpiiriini kuuluu monta paikallista yrittäjää. Kävimme vaimoni kanssa aikoinaan katsomassa elämää etelässä muutaman vuoden ajan, mutta Oulu oli ja on meidän kotikaupunki.
Tuleviin vaaleihin kun alettiin kyselemään ehdokkaita keskustelin perheen kanssa asiasta. Vaimon vuorotyö ja lasten hoito ovat tähän asti estäneet osallistumisen aktiivisempaan päätöksen tekoon. Vuodet ovat vierineet ja tilanteet muuttuneet siten että nyt on hyvä koettaa miten äijän käy.
Itselle tärkeitä arvoja ovat perhe, liikunta, koulutus, tasa-arvoisuus, muutamia luetellakseni. Pojan siirtyessä peruskoulun puolelle on itsellä vielä tuoreessa muistissa päivähoitopaikkojen ongelmat ja ilot. Uutta tietoa tulee yläkoulun puolelta tytön aloittaessa kuvaamataitopainotteisella luokalla Myllytullin koulussa. Nykyään harvalla vanhemmalla on mahdollisuutta olla kotona lapsia hoitamassa, onkin tärkeää että päiväkodin, koulun ja vanhempien välillä säilyy keskusteluyhteys.
Liikuntaa olen harrastanut niin kauan kuin muistan, jääkiekon pelaamisen jouduin lopettamaan ikävän onnettomuuden takia. Harrastusta ei voi lopettaa, joten käyn mahdollisuuksien mukaan tuomaroimassa harrastekiekkoa. Pyöräily on itsellä ollut aina lähellä sydäntä, jääkiekon tilalle olen ottanut pyöräilyn "vakavammaksi" harrastukseksi. Pyörällä liikutaan arkisin aina kun mahdollista, suurin osa matkoista kaupungin sisällä pyöräillään koko perheen voimin. Geokätköily on harrastus jonka avulla pääsee tuulettamaan aivoja kunnolla, samalla tulee ajettua pyörälenkkejä hieman eri suuntiin ja löytää alueelta uusia hienoja kohteita.
Oulu on loistava pyöräilykaupunki, silti asiat voisivat olla paremmin ja pyöräilylle pitää saada entistä paremmat puitteet. Pyöräily olosuhteiden parantaminen ei vaadi suuria taloudellisia resursseja, riittää kun rahat ohjataan oikeisiin kohteisiin. Tehdään pyöräilykaistoja, pyöräilykatuja, kunnollisia pyörätelineitä ja suunnitellaan pyöräilyreitit siten että ne on helppo tavoittaa. Autoton kaupungin osa on jotain johon pitäisi pyrkiä.
Lapsille pitää saada oma päivystysvastaanotto, ei ole oikein että sairas lapsi joutuu odottamaan yhteispäivystykseen illalla monta tuntia tuulikaapissa ilmoittautumaan pääsemistä. Lapset ovat tulevaisuus joista täytyy pitää hyvää huolta. Nuoret kaipaavat tiloja joihin kokoontua iltaisin ja viikonloppuisin, onko oikein että nuoriso joutuu viettämään aikaa puistoissa, kaduilla ja huoltoasemilla kun muuta paikkaa ei ole.
Uuden Oulun kaikilla nurkilla on pyrittävä turvaamaan peruspalveluiden saavutettavuus järkevällä etäisyydellä. Voisiko palvelut tuottaa yhden luukun periaatteella eli sijoittamalla terveydenhoidon, kirjaston, koulun, päivähoidon ja lupapalvelut saman katon alle. Esimerkiksi rakennuslupia hakiessa keskittäminen ei ole hyvä ajatus, se paikallinen kaveri siellä omalla kylällä tietää tilanteen paremmin vaikka paikan päällä käymällä kuin keskustassa kartasta katsomalla.
Vanhukset ovat luoneet tämän yhteiskunnan ja ansaitsevat kunnioituksen, heille pitää pystyä turvaamaan arvokas vanhuus, tukemalla kotiasumista niin pitkään kuin se on mahdollista. Sitten kun kotona asuminen ei ole enää mahdollista niin ihmisarvoinen kiireetön palvelu sopivassa palveluyksikössä. En käytä sanaa hoitoyksikkö tai vanhainkoti, vanhemmat ansaitsevat kunnioituksen ja heitä on palveltava niin hyvin kuin mahdollista.
Mistä saadaan raha palveluiden tuottamiseen? Verojen korotukset ja menojen leikkaukset ovat varmaan tarpeellisia, mutta onko se ainut tie? Mielestäni ei, kunnan laajentuessa omat markkinat alueella kasvavat. Pitääkö meidän kilpailuttaa esimerkiksi kouluruokailu yhtenä suurena eränä vai voisiko tarjoukset pyytää pienemmissä erissä jolloin kilpailutussäännöt olisivat löyhemmät ja pienet paikalliset pääsisivät myös mukaan kilpailuun palvelun tuottamisesta. Tällä tavalla tukisimme paikallisia pieniä yrittäjiä joiden verovarat jäisivät oman kunnan alueelle tuoden lisää varoja kunnalle. Samalla tämä antaa mahdollisuudet paikallisten ihmisten työllistymiselle.
Palveluiden ulkoistaminen ei saa olla itseisarvo kun haetaan säästöjä, ulkoistamalla luodaan mahdollisuudet suurille kansainvälisille sijoittajille vallata markkinat. Ei ole oikein että kunta tukee kuntalaisten ansiotulojen alas ajoa työehtojen heikentämisen kautta. Samalla kuntalaisten rahat työnnetään pois alueelta tuottamasta hyvinvointia alueen asukkaille ja yhteiskunnalle.
Tässä vaiheessa en kirjoita tämän enempää, vastaan mielelläni kysymyksiin ja saa tulla juttusille jos jossain näkee. Kysymyksiä kannattaa laittaa tulemaan vaikka kommenttikentän kautta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti