sunnuntai 7. joulukuuta 2014

Lomarahat ja pekkasvapaat ovat ansaittuja

Mediassa useat tahot ovat vaatineet lomarahojen ja pekkasvapaiden poistamista. Erityisesti yrittäjiä kosiskelevat poliitikot, EK ja pankkien ekonomistit. Seuraamuksia kannattaisi miettiä pidemmälle ennen niiden julkaisemista.

Suomen taloutta on pyritty nostamaan vuodesta 2008 asti yhteistyöllä, palkansaajat ovat joustaneet työnantajien vaatimuksesta, on kuultu lupauksia investoinneista ja työllisyyden paranemisesta. Lupaukset eivät ole toteuneet, irtisanomisten lisäksi ostovoimaa on leikattu raakasti. Osakkeenomistajien tuotto on turvattu vuodesta toiseen, palkansaajien ja veronmaksajien kustannuksella.

Palkansaajien ostovoima on laskenut ja ylityömäärät kääntyneet jyrkkään kasvuun. Irtisanottujen tilalle ei palkata ketään, jäljelle jääneillä teetetään ylitöitä. Vuorotyössä jo sadan vuotuisen ylityötunnin jälkeen lepojaksot jäävät liian lyhyiksi lisäten sairauspoissaoloja, väsyneenä myös tapaturmariski kasvaa huomattavasti. Työtekijöille halutaan pidempiä työuria, samaan aikaan vanhimpia työnnetään työttömyysputkeen työmarkkinoilta.

Työajan pidentäminen tai eläkeiän mekaaninen nostaminen eivät ole ratkaisuja työllisyyden parantamiseksi, oikea ratkaisu on työn tasaisempi jakaminen. Tutkimusten mukaan tehokas työskentelyaika on kuusi tuntia. Erityisesti vuorotyössä kuuden tunnin työvuorot auttaisivat jaksamaan työssä pidempään. Työn jakaminen ei saa johtaa nollasopimuksiin, tai pakottaa tekemään useampaa työtä elannon hankkimiseksi. Työn tasaisempi jakaminen lisää ostovoimaa ja kulutusta, jonka seurauksena työtä on useammalle.

Lomarahojen poistaminen laskisi kulutusta, ajaen pienyrittäjät entistä tiukemmalle. Monella palkansaajalla talous on tiukalla ja lomarahat mahdollistavat kesällä perheen yhteisen ajanvieton. Lomarahat menevät pääsääntöisesti kulutukseen kotimaassa, erityisesti matkailu- ja ravintola-alalle. Yhteisen ajan löytäminen perheelle on tärkeää, toimivat perhesuhteet ennaltaehkäisevät sairastumista tehokkaasti.

Palkansaajien oikeuksien polkeminen tuntuu olevan tällä hetkellä tärkein tavoite. Samaan aikaan käydään neuvotteluja vapaakauppasopimuksista, neuvottelut haluttaisiin pitää mielummin piilossa. Mikäli TTIP-neuvottelut etenevät markkinavoimien haluamalla tavalla, palkansaajien ostovoima tulee tippumaan kymmeniä prosentteja, samalla voimme heittää hyvästit demokraattiselle päätöksenteolle Suomessa.

torstai 13. marraskuuta 2014

Kevyet hedelmämuovipussit ja niiden käyttö

Kaupasta löytyy kevyt muovipusseja hedelmäosastolta ja kassoilta. Hedelmäosastolla usein huomaa ihmisten pakkaavan jopa banaanit erilliseen muovipussiin, banaanit ovat yleensä sopivissa 4-5 kappaleen tertuissa ja omaavat kätevän luonnollisen kuoren suojakseen. Kummastuttaa myös yksittäisten hedelmien muovipussiin kääriminen, ei se siellä ostoskorissa enää sen likaisemmaksi muutu.
Asioin paljon mielummin kaupassa, jonka myyjät tervehtivät asiakasta, eivätkä kysele jugurttien pussittamisesta. Kassat tarjoavat jugurttipurkille muovipussia suojaksi. Miksi, se jugurttihan on jo paketissa. Muovipussien tarjoaminen ei saisi olla automaatti, asiakas joka haluaa jugurttinsa pussiin voi itse pyytää pussituksen ja maksaa siitä erillisen maksun.
Kevyt muovipussit ovat ongelma, laatikot ovat niitä täynnä, eikä niille ole mitään järkevää uusiokäyttöä. Edes koiran omistajien en ole nähnyt käyttävän kevytpusseja ulosteiden noukkimiseen, ulosteita varten ostetaan erillisiä muovipusseja. Isommat ostosten kantamiseen käytettävät muovipussit kierrätetään paremmin roskapusseina. 
Kaupat ovat totuttaneet asiakkaat ilmaisiin hedelmäpusseihin, mikä kauppaketju uskaltaa siirtyä käyttämään paperisia hedelmäpusseja, tai perimään maksua asiakkaan ottamista muovipusseista? Irlannissa muovipusseilla asetettiin 0,22€ maksu, sen seurauksena muovipussien kulutus väheni 90 prosenttia. Ranska on päättänyt luopua vuonna 2017 kevyt muovipusseista kokonaan. Mikäli muovipusseista luopuminen onnistuu Ranskassa, miksei se onnistuisi Suomessa?

torstai 30. lokakuuta 2014

Vaara-kollektiivi: Talvivaara- kainuulainen Scifinäytelmä, muokattu versio.

Olen seurannut enemmän tai vähemmän tarkkaavaisesti Talvivaaran seikkailua maailman kaivosteollisuudessa. Alusta asti hommassa on jokin haissut pahasti. Miksi tuoda pilottiprosessi Kainuuseen testattavaksi, paikkaan jossa kaikki tuntuu menevän enemmän tai vähemmän, sanotaan nyt suoraan, perseelleen? Itse toivoin kainuulaisille vihdoin jotain pysyvää kehityshankkeiden tilalle. Jotain, josta voi olla ylpeä, ettei Kainuun tarvitse aina olla suurempien maakuntien ja maailman alihankkijana.
Itseä epäilytti malmin rikastamisessa käytettävä prosessi. Vedessä, johon tuupataan erilaisia kemikaaleja, pitäisi bakteerien liottaa metallit malmista. Ei mene maallikon järkeen tuollainen prosessi, vaikka vedenpuhdistuksessa bakteereja käytetäänkin hyväksi. Perinteisillä menetelmillä Talvivaaran malmion rikastaminen olisi ilmeisesti kannattamatonta, joten päätettiin kokeilla aivan uutta tekniikkaa.
Idea ei toiminut suuressa mittakaavassa - tällaiseen päätelmään päätyy menneisyyteen katsoessa. Helvetin iso kuoppa täynnä vettä, kipsisakka-allas täynnä jätevettä, vettä, joka ei tahdo pysyä millään halutussa paikassa. Luontoa on pilattu, matkailuelinkeino on kärsinyt ja tulee kärsimään tulevaisuudessa. Pian oululaisilla on kiire saada puhdasta juomavettä Talvivaaran saastuttaman Oulujoen vesistön korvaajaksi.
Työntekijän näkökulmasta homma vaikutti hyvältä. Talvivaara lupasi elantoa alueelle, tulevaisuuden. Alussa oli tietenkin käynnistysongelmia ja tilapäisiä prosessihäiriöitä. Ehkä pahimpia töppäyksiä peiteltiin tarkoituksellisesti, ehkä uskottiin siihen parempaan tulevaisuuteen. Vaikea sanoa varmasti, mutta Talvivaara-kainuulainen scifinäytelmän nähtyäni kääntyisin tahallisuuden puoleen. Pikkusievää näpertelyä, eikä kenelläkään tuntunut olevan tietoa siitä, mitä seuraavaksi tehtäisiin. Todellista vastuuta projektista ei näytä olevan kenelläkään, kiireellä mennään paikasta toiseen patenttikorjauksia tekemällä.
Vuonna 2012 sattunut kuolemantapaus oli todellisuutta. Itse teollisuuden palveluksessa työskentelevänä mietin välittömästi työturvallisuutta ja työturvallisuusmääräyksiä ja sitä, miten tällainen onnettomuus pääsi käymään. Edellä mainittu tapahtuma avasi monen silmät. Tuotanto ajettiin alas pian onnettomuuden jälkeen, vesiongelmat alkoivat eikä tuotanto ole saavuttanut tavoitteita missään vaiheessa. Kuinka monta henkeä tultaisiin menettämään, ennen kuin tuotanto olisi kannattavaa, kuka olisi seuraava uhri. Syyttäjä vaatii 22.10.2014 päivätyn uutisen mukaan kolmelle silloiselle päällikölle sakkoja sekä 60 000 euron suuruista yhteisösakkoa Talvivaara Sotkamolle.
Talvivaaran uusin aluevaltaus on uraanin talteenotto. Uraanimalmio on ollut tiedossa jo vuonna 1982, silti se tuli Talvivaaran johdolle yllätyksenä. Lupahakemus uraanin rikastamiseksi on käynnissä ja rikastamo on jo alueelle rakennettu. Mietin, miten Talvivaara selviää uraanin kanssa, jollei se selviä nikkelin ja sinkin kanssa. Malmipitoisuudet ovat suhteellisen pieniä, kun niitä vertaa muihin kaivoksiin.
Valtio on pumpannut alueelle miljoonia. Monta miljoonaa tulee vielä menemään, ennen kuin asiat ovat kunnossa. Luonto on alueella kärsinyt valtavasti. Luonto ei palaudu ennalleen ihan heti, sillä jätevesimäärät ovat lupaehdoissa mainittuihin moninkertaisia. Lupaehtoihin haetaan nyt helpotuksia. Ensi keväänä vesiongelmat jälleen konkretisoituvat sulamisvesien myötä.
Talvivaara tuntuu olevan oravanpyörässä, josta se ei tule selviytymään. Lupaehtojen vaatimia investointeja ei voida tehdä ilman rahaa ja rahaa ei tule, ellei ole tuotantoa. Näytelmästä jäi mieleen sanonta, ”totuuden voi kertoa monella tapaa”. Ihmiset ovat lukeneet ja kuulleet totuuden pala kerrallaan laskien ne yhteen. Kuinka moni päättäjä olisi myöntänyt kaivokselle toimintaluvan, jos olisi tiennyt asiaa päätettäessä prosessin tiedossa olleet ongelmat.
6. 11. Talvivaara Sotkamo ilmoitti hakeutuvansa konkurssiin, osakekauppa keskeytettiin ja konkurssihakemus toimitettiin Espoon käräjäoikeuteen. Valitettava käänne työntekijöille, jotka olivat suunnitelleet elämänsä kaivoksen varaan. Konkurssipäätöksen jälkeen aloitetaan alueen siivous, maksaja siivousprojektille on jo valmiina, me veronmaksajat.

sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Palkka-ale, ei kiitos

Sunnuntaina 19.10. sanomalehti Kalevan ensimmäisellä aukeamalla oli juttu kansantalouden parantamiseksi, keinoiksi oli valittu palkan alentamiset ja etuuksien leikkaamiset. Korkeammassa asemassa olevat olisivat valmiita leikkaamaan palkkoja, tuskin silti omaansa. Työntekijät eivät leikkauksiin olleet kysyttäessä valmiita, muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. 

Talouden asiantuntijat esittävät työtuntien lisäämistä palkan alennusten sijaan, perusteluna "työajan pidennys ei leikkaa ostovoimaa." Ei leikkaa ostovoimaa, mutta alentaa palkkaa / tehty työtunti, matematiikka on julmaa. Työtuntien lisääminen tarkoittaa pienempää työntekijämäärää ja suurempaa työttömyyttä. Työtuntien lisääminen on mielestäni hyvä asia, kunhan ne lisätään työttömille, pätkätyöläisille ja osa-aikaisille. Tietenkin työstä pitää saada oikea palkka, sellainen jolla pystyy hankkimaan itselleen vähintään tyydyttävän elintason.

Elinkeinoelämän keskusliiton Markus Äimälä kannattaa talouden asiantuntijoiden esitystä. Vientiteollisuus pitäisi saada vetämään ja kansainväliset viestit ottaa vakavasti, siksikö kansantalouden tilasta laadittavaa raporttia laativat Ruotsin entinen valtiovarainministeri Anders Borg ja Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen johtaja Juhana Vartiainen. Vartiainen muuten toimi vuodet 2005-2012 Ruotsin kansallisen taloustutkimuskeskuksen tutkimusosaston johtajana, sitä ennen Vartiainen oli Ruotsin ammattiliittojen taloustutkimuslaitoksen johtaja. Vartiaisen mukaan työvoimakustannukset ovat Andersilla mielessä, jokainen palkansaaja voi miettiä itse mitä se tarkoittaa. 

Kahden maltillisen palkkaratkaisun jälkeen, maan talous on edelleen huonoissa kantimissa, työnantajat eivät ole lupauksistaan huolimatta pystyneet luomaan uusia työpaikkoja. Aika näyttää menneen miettiessä työntekijöiden taloudellista nurkkaan ajamista, kun oikeasti olisi pitänyt miettiä antamiaan lupauksia ja niiden toteuttamista. Tuloerot ovat kasvaneet vuodesta 1994 alkaen kiihtyvällä vauhdilla, pienituloisimman 10 % ansiot ovat pysyneet noin 10 000€, samaan aikaan suurituloisin 10% on kasvattanut ansioitaan noin 32 000:sta 55 000€. Todellisuudessa pienituloisten ostovoimaa on tarkoituksellisesti leikattu suurituloisten omaisuuden kartuttamiseksi.

Åbo akademin organisaation ja johtamisen professori Ari Alf Rehn on kansalaispalkan kannalla, mutta ei ihan samasta syystä kuin vasemmisto. Rehnin mukaan kansalaispalkka mahdollistaisi osa-aikaisten ja nuorten palkkaamisen, ihmisiä on liian kallista ja vaikeaa ottaa yksinkertaisiin töihin. Seuraavassa lauseessa sama henkilö sanoo kuinka vaikea työntekijöistä on päästä eroon, kustannukset ovat liian suuret ja irtisanomisen pitäisi olla helpompaa. Kansainväliset yritykset ovat osoittaneet todellisuuden Suomen irtisanomissuojan vahvuudesta täysin päin vastaiseksi, suomalaisesta työntekijästä on erittäin helppo päästä eroon.

Seuraavalla hallituksella on kova, ellei mahdoton tehtävä kääntää talouskehitys oikeaan suuntaan. Kokoomus on politiikallaan osoittanut etteivät pysty parantamaan Suomen kansataloutta, eivät edes pitämään aiemmalla tasolla. Presidentti pysyy näkymättömissä linnansa raunioilla, pääministeri toimii huvipuistossa ihmistikkatauluna, aiemman pääministerin heitettyä pyyhkeen kehään. Suomi on johtajansa demokraattisesti valinnut ja näihin on tyytyminen, ainakin seuraaviin eduskuntavaaleihin asti.  

perjantai 3. lokakuuta 2014

Nato, ei kiitos.

Aiheesta on käyty pitkään keskustelua ja kansan suuri enemmistö on edelleen kanssani samaa mieltä, ei kiitos. Samaa mieltä huolimatta Krimin niemimaan kriisistä, joka aiheuttaa jännitteitä varsinkin entisen Neuvostoliiton alueella.

Suomi on taiteillut koko historiansa idän ja lännen välillä, taidokkaasti hyviin henkilösuhteisiin nojaten. Niinistön noustua presidentiksi on Nato-keskustelu noussut entistä tiheämmin puheenaiheeksi, eikö valtion päämies omaa riittäviä suhteita ja luottamusta idän suuntaan?

Suomen liittyminen Natoon olisi selvä merkki Venäjälle puolueettoman Suomen kääntymisestä lännen puolelle. Lennoston hankinnat on tehty Nato-joukkojen kanssa yhteensopiviksi, isäntämaa-sopimus kirjoitettiin vasta alle. Isäntämaa-sopimus ei ainakaan itselleni ole kauhean tarkasti auennut, miten se vaikuttaa Suomen puolueettomuuteen, tuskin vahvistavasti. Jatkossa neuvottelut Nato-jäsenyydestä tullaan varmasti avaamaan isäntämaasopimukseen vedoten.

Isäntämaasopimuksesta ei ole kauheasti annettu tietoja julkisuuteen, oikeastaan vain se, että vieraille joukoille on annettava ruoka- ja polttoainehuolto. Sopimuksessa on maininnat joukkojen teknisestä tasosta ja järjestäytymisestä, tämä johtuu mahdollisista yhteisistä harjoituksista. Nykyisen sopimuksen mukaan Suomen ei tarvitse ottaa vastaan vieraita joukkoja, tai lähettää omia joukkoja vieraisiin valtioihin.

Nato-jäsenyys toisi kieltämättä tiettyä turvallisuuden tunnetta, ainakin kuvainnollisesti. Suomen tukena ja turvana olisi maailman poliisi. Paljonko kyseinen turvallisuuden tunne tulisi maksamaan? Varmaan miljardeja asehankintoina, joukkojen siirtoina ja tietenkin velvollisuuden osallistua sotatoimiin siellä, missä milloinkin tuntuu olevan Yhdysvalloilla tarvetta turvata öljyn saantiaan.

Suomella on riittävän suuret joukot puolustamaan omaa maaperää, enkä näe mitään järkevää syytä miksi kukaan haluaisi vallata Suomen. Puoluettomana neuvottelijana olemme pystyneet säilyttämään asemamme tähän asti, miksei myös jatkossa. Mahdollisten sotatoimien kohdistuessa Suomeen, voimme pyytää apua tarpeen mukaan sekä idästä, että lännestä.


perjantai 12. syyskuuta 2014

Junailua

Pari viikkoa sitten ajelin autolla Mäntän kautta Vantaalle, tuli tutustuttua tiestön kuntoon. Pääteiden kunto näyttäisi olevan kohtuullisen hyvässä kunnossa. Tällä viikolla vietin pari päivää Tampereella kokoustamassa, hieno kaupunki täynnä kulttuuria ja historiaa. Tampereelle siirryin junalla, ei tarvitse itse istua ratin takana väsyneenä ja voi keskittyä vastailemaan sähköposteihin, tai ottaa pienet päiväunet. Taukoa tarvitessa voi käydä ravintolavaunussa juomassa kupillisen kahvia ja haukata pientä purtavaa.

Juna on varmaan paras tapa siirtyä Tampereelle, pääsee keskustasta keskustaan kohtuullisen nopeasti. Reittien nopeuttaminen vaatii investointeja kalustoon ja raiteisiin, niin matka-aika nopeutuu huomattavasti. Nykyään Oulun ja Kokkolan väliä siirrytään luvattoman kauan, kolme tuntia reilun kahdensadan kilometrin matkalle on liikaa. Syynä ovat menossa olevat raiteiden uusinnat, osa vuoroista on jouduttu korvaamaan linja-autoilla.

Yksin liikkuessa junalla liikkuminen on kustannustehokasta, varsin opiskelijoille ja eläkeläisille. Normaalihintaisten lippujen hinnoittelu hieman ihmetyttää itseä, kahden aikuisen on halvempi lähteä autoilemaan. Äkkiseltään katsoen junassa joutuu maksamaan sitä enemmän, mitä kauemmin matka kestää. Palvelua ja henkilökunnan motivaatiota ei voi moittia, käytän nykyään mielummin junaa lentokoneen sijasta.

Junissa on nykyään hankala kuljettaa polkupyöriä, vaunuja uusittaessa pitää ottaa huomioon pyörämatkailun tuomat tarpeet. Nykyään junaan ei montaa pyörää sovi, pendoliinoon ei yhtään. Itse kuljettaisin mielelläni pyörää junamatkoilla mukana, pyörä olisi luonteva tapa jatkaa matkaa rautatieasemalta.


Raideliikenteen nopeutuminen tuo varmasti lisää matkustajia kiskoille, vielä kun saadaan tietoliikenneyhteydet toimimaan tehokkaasti junissa. Yllä olevilla parannuksilla saadaan juna houkuttelevaksi myös liikematkustajille, pyörämatkailijoille ja perheille.

sunnuntai 7. syyskuuta 2014

Eläkeuudistus 2014

Työmarkkinajärjestöillä ja valtiovallalla on kiire saada aikaiseksi eläkeuudistus, käytännössä uudistus tarkoittaa eläkeiän nostamista portaittain vuoteen 2025 mennessä. Keväällä olevat vaalit aiheuttavat painetta kaikissa neuvottelun osapuolissa, ratkaisuja on tehtävä. Mikäli tulosta ei synny, tuleva hallitus määrää toimenpiteet yksipuolisesti eläkeiän nostamiseksi.

Ammatillisen koulutuksen jälkeen useimmat siirtyvät työelämään, noin 20-vuotiaana rakennuksille, leipomoihin, kampaamoihin, teollisuuteen tai hoitoalalle. Työ on jalkojen päällä oloa, nostelua, tavaroiden siirtelyä, usein vuorotyötä. Eläkeuudistuksessa tulisi huomioida pelkän iän lisäksi työelämälle annetut vuodet, työaikamuoto ja työn kuormittavuus.

On aivan eri asia istua korkeakouluopintojen jälkeen päivätyöläisenä toimistopöydän takana, kuin tehdä fyysistä työtä kolmivuorotyössä tehtaalla tai hoitoalalla. Työhistoriaa kertyy helposti kymmenen vuotta enemmän toisen asteen opinnoista työhön siirtyneen eduksi. Fyysisen kuormittavuuden lisäksi vuorotyössä tulee henkinen kuormitus.

Kunnallista eläkeikäohjelmaa on uudistettu 1980-luvulta lähtien, uudistuksen seurauksena palomiesten eläkeikä on noussut 55:stä 63:n vuoteen. Nyt ollaan nostamassa poliisien eläkeikää 60:stä 63:n vuoteen. Kuinka monella meistä olisi realistiset mahdollisuudet selvitä fyysisesti vaativista työtehtävistä eläkkeelle täysin palvelleena?

Suuret ikäluokat ovat jääneet jo pääosin eläkkeelle, samaan aikaan eliniän ennuste on noussut vuosi toisensa jälkeen. Eläkeyhtiöiden rahat taisivat mennä edellisen nousukauden pörssihuumassa, joten kansalaiset saavat jälleen toimia maksumiehinä.

keskiviikko 27. elokuuta 2014

Ehdolla eduskuntaan 2015

Tiistaina 26.8.2014 Pohjois-Pohjanmaan vasemmisto vahvisti 14 ehdokasta eduskuntavaaleihin 2015, minun nimeni löytyy myös listalta. Vaalit pidetään 19.4.2015, sen jälkeen olemme huomattavasti viisaampia miten kampaja on mennyt ja ketkä lähtevät määräaikaiselle työsuhteelle Arkadianmäelle.

Kerrataan hieman omia juttuja, mitä minä olen. Naimisissa, kahden lapsen isä, duunari, tasa-arvotoimikunnan puheenjohtaja, pyöräilijä, teollisuuspalomies, liikkuja, näiden lisäksi tulee monta muuta juttua joissa touhuan matkassa ja toimin aktiivisesti.

Miksi minä haluan eduskuntaan, oikeudenmukaisena ihmisenä haluan päästä vaikuttamaan miten tätä maata johdetaan. Työntekijän pitää saada palkka tekemästään työstä, sellainen palkka jolla voi oikeasti tulla toimeen. Irtisanomissuoja ei ole sillä tasolla kuin sen pitäisi olla, miksi suomalaiset saavat kärsiä jatkuvasti yt-neuvottelujen yhteydessä irtisanomisista ja tuotantolaitosten lakkauttamisista.

Pohjoinen kaipaa työtä, liikenne ja tuotteiden kuljetus pitää olla sillä tasolla ettei kaikki tuotanto mene etelään. Energiapolitiikka on tällä hetkellä kovasti tapetilla, kuka tuottaa ja mistä energiaa Suomeen tuodaan? Onko oikea ratkaisu ydinvoima vai uusiutuvien energiamuotojen kehittäminen?

Suomi on sitoutunut pudottamaan hiilidioksidi päästöjä merkittävästi, onko oikea tie nostaa polttoaineiden hintaa. Tehokkaampaa on tukea joukkoliikenteen kehittämistä samalla, kun ihmisille opetetaan hyötyliikunnan merkitys.

Yhteyttä voit ottaa osoitteessa markku.eilolajokivirta(a)gmail.com Luen postia säännöllisen epäsäännöllisesti.

torstai 17. heinäkuuta 2014

Irtisanomisia ja uusia työpaikkoja

Heräsin juuri päiväunilta, aamuvuoron jälkeen on hyvä levätä hetki. Kalevan verkkosivuilta lukemani uutinen Microsoftista ja päätöksestä lakkauttaa Oulun tuotekehitysyksikkö aiheuttaa valtavia paineita kaupungin talouteen. Kaupungin selviämistä suurempi huoli tulee niistä perheistä, joissa työ loppuu toiselta, tai pahimmassa tapauksessa molemmilta vanhemmilta.

Edellisenä päivänä käytiin keskustelua tänään vahvistetusta uutisesta, tähän iltapäivään asti elättelin vielä toiveita ilmassa olevien huhujen olevan perättömiä. Todellisuudessa vaikutukset eivät rajoitu entisiin nokialaisiin, kerrannaisvaikutukset heijastuvat laajalle alueelle, palveluihin ja kauppoihin. Asuntoja tulee varmasti myyntiin ihmisten siirtyessä toisille paikkakunnille työn perässä. Pitäisiko kaupungin rajoittaa tonttien luovuttamista radikaalisti, jotta myytävistä asunnoista saataisiin edes velat maksettua.

Oliko kaupunginvaltuuston kesäkuussa tekemä päätös sijoittaa ydinvoimaan oikea? Kesäkuussa valtuutetuilla ei ollut tarvittavia tietoja  asian päättämäseksi, eikä tämän päivän uutiset ainakaan tue tehtyä päätöstä. Vai olisiko riski kannattanut tuplata? Rohkeasti vain upporikasta ja rutiköyhää, vaikka todennäköisyys rutiköyhälle on suuri.

Ideapark uutinen oli positiivisempi. Kauppakeskus avaa ovensa Ritaharjuun ja tuo samalla alueelle viisisataa uutta työpaikkaa. Onko todellisuus kuitenkaan niin ruusuinen kuin väitetään, mistä löytyy asiakkaat kauppoihin. Alku viikosta Ylen kanavilla käytiin keskustelua miten peltomarketit ja kauppakeskukset näivettävät perinteiset keskustat. Toivoa sopii Oulun keskustan pysyvän elinvoimaisena muutoksen kourissa. Keskustassa on menossa suuri muutos eikä se ainakaan itseäni houkuttele asioimaan keskustassa. Soralla olevia puistoja, kavennettuja katuja ja meteliä on ihan riittämiin.

Perusteollisuus tuntuu vielä Oulussa viihtyvän, vaikkei teollisuuskaan vedä enää samalla tavalla kuin parhaina vuosina. Edes oululaiset eivät pärjää toisilleen paitoja myymällä, vientiä pitää saada ja sitä kautta osaamista kehitettävä. Toivotaan nopeaa ratkaisua kaikille työnsä menettäville, sekä kaupungille talousvaikeuksissa. 

tiistai 17. kesäkuuta 2014

Surkuhupaisa valtuuston kokous 16.6.

Oulun kaupungin valtuustolla oli kokous maanantaina 16.6. Seurasin kokousta oukan sivustolta suorana, oli surullista seurata miten valitut päättäjät tekivät päätöksiä. Musta tuntuu fiiliksellä mentiin pitkin iltaa keskustelussa, vaikka päätettävänä oli kaksi suurta asiaa. Sanginjoen ulkometsä ja Fennovoiman tukeminen.

Sanginjoen suojelupäätös päättyi tavalla, jota ei voi kutsua demokraattiseksi. Keskustan Pohjois-Pohjanmaan piirin puheenjohtaja kävi kesken äänestyksen ohjeistamassa naispuolista valtuutettua, mitä nappia pitää painaa. Saman ryhmän miespuolinen valtuutettu sai äänestää suojelun puolesta, häntä ei kukaan käynyt ohjeistamassa. Miksi kyseistä naisvaltuutettua piti käydä ohjeistamassa, valitettavasi kyseinen ääni ratkaisi Sanginjoen kohtalon.

Mediassa nousi esille piirin puheenjohtajan ja kyseisen naisvaltuutetun edustama uskonto, lestadiolaispiireissä näyttää edelleen olevan käsitys, etteivät naiset kykene vastuulliseen, itsenäiseen ajatteluun. Tälläinen mielikuva edellä kuvatusta tilanteesta jää, valitettavasti.

Toinen suuri päätös oli Fennovoiman tukeminen 16-17 miljoonalla. Päätös tehtiin valtuuston puheenjohtajan uhkauksen jälkeen. Mikäli asia olisi jätetty pöydälle, olisi puheenjohtaja kutsunut seuraavana päivänä valtuuston ylimääräiseen kokoukseen, eikä suunnitellun kokousaikataulun mukaan 1.9. Selkeästi oli havaittavissa, ettei kokoomuslaisilla ollut varaa antaa ydinvoimakiiman laskeutua. Ilmeisesti oli vaara, että valtuutetut olisivat ehtineet pohtia asiaa oikeasti kesän aikana. Valtuutetut joutuivat tekemään päätöksen ilman sopimukseen tutustumista, riskianalyysit puuttuivat, eikä muitakaan papereita asian suhteen näytetty valtuutetuille.

Pennasen alkuperäiset perustelut turismin lisääntymisestä Oulussa ovat vähintäänkin heikot. Kuinka paljon turisteja Loviisaan ja Eurajoelle on mennyt ydinvoimaloiden perässä? Työllisyys ei tule näkymään Oulunseudulla, työvoima rakennukselle tulee Euroopan halpatyömailta. Suunnittelu ja materiaalit Venäjältä, käyttövoima samoin. Olemme edelleen riippuvaisia Venäjän tuottamasta energiasta, ainoastaan tuotantolaitos on Suomen maaperällä. Entä mihin ydinjäte sijoitetaan, kallioparkin käyttö ydinjätteen loppusijoituspaikkana ei tunnukaan enää vitsiltä.

Lisää kummeksuntaa herättää se seikka, ettei Oulun Energialla itsellään ole halua lähteä sijoittamaan riskialttiiseen ydinvoimaan. Pennasen puheista sokaistuneet kokoomuksen ja suuri osa keskustan valtuutetuista haluaa suoltaa veronmaksajien varat epävarmaan ydinvoimalaan. Yritykset ovat yksi toisensa jälkeen vetäytyneet hankkeesta, nyt sijoittajiksi haetaan kuntia rahoittamaan hanketta jonka loppusummasta ei ole kenelläkään tietoa. Valtuusto käveli päätöksellään sekä veronmaksajien enemmistön, että Oulun Energian johtokunnan päätöksen yli.

keskiviikko 26. maaliskuuta 2014

Oppositiossa olevan puolueen jäsen

Kehysriihi tuli ja samalla vasemmisto lähti hallituksesta, täysin oikea ja ainoa mahdollinen ratkaisu tässä tilanteessa. Kokoomus ja SDP, työväenpuolueiden aateli kävivät jälleen pienituloisten ja lapsiperheiden kukkarolle raakalla kädellä.

Lapsilisien leikkaus on puhuttanut aamun aikana varmaan eniten koko paketista. Seitsemän prosentin leikkaus lapsilisiin on kova varsinkin niille perheille, joissa toinen tai molemmat vanhemmista ovat työttömänä. Itse olisin korottanut lapsilisiä, asettanut verotettavaksi tuloksi ja tämän lisäksi toisen lapsen jälkeen lapsilisän suuruus ei olisi enää noussut.

Asuntolainan verovähennysoikeus koskee keskituloisia, entistä vähemmän jää rahaa kulutukseen ja elämä muuttuu selviytymiseksi kiristyvän ansioverotuksen myötä. Polttoaineverotus kuntakeskuksissa tulee ohjaamaan kulkemista toivottavasti enemmän joukkoliikenteen, pyöräilyn ja kävelyn suuntaan. Maaseudulla asuvilla ei edellä mainittuihin ole mahdollisuutta.

Indeksikorotusten poistaminen opintotuesta ja työttymyyspäivärahoista ei ole oikea ratkaisu. Opiskelijat pakotetaan ottamaan lainaa, työnteko ei kannata, ettei entisestään pientä opintotukea leikata. Työttömät syyllistetään laiskoiksi loisiksi, jotka elävät yhteiskunnan tuella. Lääkkeiden omavastuu osuudet tulevat kasvattamaan pienituloisten menoja entisestään.

Pääomatulojen verotuksen kiristäminen näkyy vuokralla asuvien kukkaroissa. Ei vuokranantaja itse ala omaa tuottoaan pienentämään, jatkossa vuokrat tulevat nousemaan vähintään tuon veronkorotuksen verran, todennäköisesti hieman enemmän.

Miljoonaperintöjen ja -lahjoitusten veron asettaminen pysyväksi ei vaikuta mitenkään näiden lahjoitusten saajiin, ainoastaan lisää heidän varallisuuttaan. Tuskaa ja kärsimystä heille luo ainoastaan suurempi veron määrä.

Jälleen mentiin pienten ja keskituloisten lompakoille, säästämällä Suomea ei saada nousuun. Tulevaisuudessa on mielenkiintoista nähdä paljonko nämä säästöt maksavat yhteiskunnalle työttömyyden lisääntymisenä ja kulutuksen vähenemisenä.

Vuoden päästä on eduskuntavaalit, niissä vaaleissa mitataan hallituspuolueiden kannatus, demareille ennustan vahvaa sukellusta, samoin vihreille. Tuskin vihreiden opiskelevat ja perheelliset jäsenet nielevät tätä kehysriihtä mukisematta. Vuosi on lyhyt aika ja ihmiset muistavat nämä päätökset toivottavasti uurnille marssiessaan.

Vasemmistosta yritetään nyt tehdä vastuun pakoilijaa, itse en asiaa näin näe. Jossain vaiheessa mitta tulee täyteen eikä lasiin enempää enää sovi. Pysymällä hallituksessa ja siunaamalla kehysriihen vasemmisto olisi myynyt kaikki arvonsa kokoomukselle ja markkanavoimille.

torstai 20. maaliskuuta 2014

Arinan edustajiston vaalit, numero 114

Osuuskauppa Arinan edustajiston vaalit käydään joka neljäs vuosi, äänioikeutettuja ovat kaikki 15-vuotta täyttäneet asiakasomistajat. Edustajisto valitsee hallintoneuvoston, sääntö- ja lakimääräisten tehtävien lisäksi edustajisto toimii linkkinä toimivan johdon ja omistajien välillä.

Osuuskaupan pitää pystyä vastaamaan omistajien ja asiakkaiden tarpeisiin. Ekologisen ajattelun yleistyessä osuuskaupan pitää tarjota kuluttajille enenevässä määrin lähi- ja luomutuotteita. Paikallisille tavarantoimittajille on annettava mahdollisuus myydä tuotteitaan osuuskaupan tiloissa. Toimitetuista ja myydyistä tuotteista tuottajalle on maksettava järkevä hinta.

Osuuskauppa Arinan toimintaa pitää jatkossa kehittää lähemmäs asiakkaita ja omistajia. Prismojen lisäksi ihmisille on tarjottava mahdollisuus asiointiin omilla asuinalueillaan, aamusta iltaan palvelevat Salet ja S-marketit pitää perustaa sinne missä ihmiset ovat. Arinalla tulee olla paikallisia yhteistyökumppaneita liikunnan, urheilun ja kulttuurin parissa. Paikallisille pienyrittäjille pitää jättää mahdollisuus toimintaan kuntakeskuksissa.

Kauppa tarjoaa monelle nuorelle opiskelijalle ensimmäisen kontaktin työelämään. Kauppa tarvii näitä nuoria vähintään yhtä paljon kuin nuoret töitä. Omaaktiivinen, positiivisella asenteella myymälässä palveleva henkilöstä on paras mainos yritykselle, tyytyväisten asiakkaiden lisäksi. Henkilöstölle on taattava pysyvä työ täysillä viikkotunneilla, josta maksetaan vähintään työehtosopimusten mukainen palkka.

Arinan ruokakori on monena vuonna arvioitu halvimmaksi Oulussa, uusien toimijoiden tultua markkinoille ruokakori ei kestä enää vertailua hinnan perusteella. Asiakkaille on taattava jatkossa entistä edullisempi ostosten tekopaikka. Osuuskaupan tavoitteena ei saa olla maksimaalinen voiton tavoittelu, kohtuullinen tuotto. Toimintojen kehittäminen ja paremmat palvelut ovat avain parempaan tulevaisuuteen.

keskiviikko 26. helmikuuta 2014

Päivän aiheet, päihteet ja verotettavat bonukset.

Pössyttely

Nuoriso haluaa herättä huomiota ja tekee paljastuksia päihteiden käytöstään, nyt vain odotetaan poliisin tarttuvan paljastukseen ja vähintään sakot paljastuksen kirjoittajalle, ennakkopäätös tapauksesta löytyy. Kirjoittaja ilmoittaa kannattavansa klassisia liberaaleja ajatuksia ja hyväksyvänsä käytön mikäli siitä ei aiheudu haittaa muille ihmisille. Haittaa varmasti syntyy päihteiden käytön aiheuttaman rahan tarpeen tyydyttämiseksi, omasuusrikoksia ja huumeissa hourailua pitkin kyliä ei voi katsoa häiriöttömäksi toiminnaksi.

Kirjoittaja väittää alkoholin tuottavan enemmän häiriötä yhteiskunnassa, alkoholi on laillista, toisin kuin huumausaineet. Tänä päivänä varmaan alkoholi ja tupakkatuotteet kiellettäisiin, mikäli aineet nyt löydettäisiin. Tupakkatuotteiden käyttöä pyritään jo rajoittamaan kiitettävästi, haitat on huomattu ja todistettu todellisiksi. 

Huumeiden käytön laillistamisesta hyötyisivät vain käyttäjät ja huumeiden välittäjät, ellei valtio perustaisi huumeluolia joissa käyttö olisi valvottua ja hinnat määrätty valtion toimesta. Käytön rangaistavuuteen pitäisi puuttua, rangaistukset eivät auta huumekierteeseen joutunutta millään tavalla. Pitäisi puuttua hoitoon pääsyyn, ongelman tunnistaneelle pitää antaa mahdollisuus päästä hoitoon ja palata yhteiskuntaan. 

Bonusten verotus

Virkamiehet ovat alkaneet tutkimaan mahdollisuutta S- ja K-ryhmien bonusjärjestelmien verottamiseksi. Tuntuu mielenkiintoiselta alkaa perimään veroja asiakkaiden saamasta alennuksesta. Bonusjärjestelmät on luotu aikanaan keskittämään ostokset tiettyihin kauppapaikkoihin, keskittämisestä on palkittu antamalla bonuksia asiakkaille. 

Verottaja ilmeisesti haluaisi tulkita keskittämisen sijoitustoimintana, sijoitustoimintana joka ei tuota voittoja. Mielenkiintoista on nähdä miten kaupparyhmät S ja K tulevat tähän vastaamaan, loppuuko bonusjärjestelmä ja bonukset siirretään suoraan tuotteiden hintaan. Toinen vaihtoehto on siirtyminen kaksoishinnoitteluun, bonuskortin omistavalle lasketaan alennus suoraan tiskillä henkilökunta-alennuksen tyyliin. Todellisuudessa tämä tulisi varmasti nostamaan tuotteiden hintoja, eivät kauppiaat halua hyvistä katteistaan luopua. 

Kaupparyhmät eivät varmasti tule nielemään kanta-asiakkaidensa verottamista aivan helpolla, eivätkä asiakkaat. Lähes jokainen toimija tarjoaa jonkinlaista kanta-asiakaskorttia ja sen mukanaan tuomia etuja, miten verottaja aikoo näihin alennuksiin puuttua. Kampaamossa joka kymmenes hiustenleikkuu veron hinnalla, elektroniikkaliikkeessä tuotteet -30% plus vero alennuksesta. Mielenkiintoista alkaa laskemaan mistä mitäkin kannattaa milloinkin ostaa.

Tätä kirjoittaessa tulikin asiasta jo uutta tietoa ja bonusjärjestelmä pysyy edelleen verottomana. Jäljessä lainaus Helsingin Sanomista, "Esimerkiksi S-ryhmän ja Osuuspankkien maksamat asiakasbonukset pysyvät verottomina, koska ne katsotaan asiakkaiden ostojensa perusteella saamiksi alennuksiksi."

torstai 20. helmikuuta 2014

Rekisteröity parisuhde vs avioliitto

Asiasta aloite menossa eduskuntaan, eikä varmasti ole tulossa helppo päätös. Samaa sukupuolta olevat voivat rekisteröidä parisuhteensa, rekisteröinnillä on samat oikeudelliset vaikutukset kuin avioliiton solmisella.

Rekisteröidyssä parisuhteessa elävät eivät voi yhdessä hakea adoptiota, tai ottaa yhteistä sukunimeä. Yhteinen nimi ei ole avioliitossa elävillekään enää itsestään selvyys, enemmänkin poikkeus. Yleensä molemmat puolisot säilyttävät oman nimensä, itse taidan olla poikkeus nimen suhteen kun otin lisäksi vaimoni sukunimen.

Adoptio-oikeus herättää tässä laissa varmasti eniten tunteita. Aihe on arka monelle, jopa seksuaalivähemmistöille. Olen vuosien saatossa keskustellut monen seksuaalivähemmistöihin kuuluvan kanssa aiheesta, näistä henkilöistä vain murto-osa kannattaa adoptio-oikeutta. Itseni on yllättänyt erityisesti naisten vastustus adoptio-oikeuteen, ollaanko nyt viemässä eteenpäin setan vähemmistöön kuuluvien halua adoptioon?

Parisuhteen rekisteröineille soisin mahdollisuuden adoptoida toisen lapsen. En tiedä kuinka yleistä on toisen lasten adoptointi omaksi nykyisessä avioliitossa elävien keskuudessa, käsittääkseni kovinkaan moni ei ole tätä mahdollisuutta käyttänyt. Samaa sukupuolta olevien keskuudessa tätä mahdollisuutta varmasti käytettäisiin useammin.

Kirkon suhtautuminen asiaan on varmasti paljon kriittisempi kuin minun, itse en kirkkoon kuulu, enkä kannata kirkollisverojen perintää automaattina. Valtio ja kirkko pitäisi erottaa toisistaan. Annettakoon kirkon tehdä omat päätöksensä avioliittoon vihittävien sukupuolesta, valtio pystyy erittäin hyvin huolehtimaan maistraatin kautta virallisista parisuhteista ja avioliitoista. Joka haluaa juhlallisia seremonioita kirkossa voi ne suorittaa tai olla suorittamatta.

Miksi tämä asia nousi esille? Jo yllä mainitusta lakialoitteesta ja tietenkin twitterissä käydystä keskustelusta Juha-Petteri Pasman kanssa.

keskiviikko 12. helmikuuta 2014

Riisuttua

Oulussa on suurta huomiota saanut esitys jota ei ole vielä edes esitetty. Riisuttua tanssiesitys jonka ensimmäisessä esityksessä myös yleisö on esiintyjien lisäksi alastomana. Joensuun hovioikeuden tuomarit ovat ottaneet kantaa aiheeseen, tuon kuuluisan tuomioistuimen jossa rattijuopoille ja raiskaajille jaetaan maan keveimmät tuomiot.

Oulun kaupungin sikun vanhoillislestadiolainen puheenjohtaja julisti vuosi sitten ettei hänen henkilökohtainen vakaumuksensa vaikuta mitenkään päätöksiin. Nyt kelkka on kääntynyt puheenjohtajalla, kulttuurirahoja ollaan vetämässä esitykseltä pois mikäli esiintyjät eivät suostu puheenjohtajan vaateisiin katsojien vaatettamiseksi tai ikärajan asettamaseksi esitykselle. Suoranaista kiristämistä mikäli puheenjohtajan vaatimuksiin ei suostuta.

Takaisin tanssiesitykseen. Riisuttua näytös ei olisi voinut toivoa parempaa mainosta mitä nyt on saanut Kalevan sivujen kautta. Kohu on herännyt ja tällä hetkellä alueelta tuskin löytyy yhtään täysi-ikäistä ihmistä joka esityksestä ei olisi kuullut. Keitä esitykseen on menossa? Luullakseni monta tanssin ystävää jotka ovat sinut oman kroppansa kanssa. Alaikäisiä lapsia sinne tuskin on kukaan viemässä, teinit ovat uteliaita mutta arkoja.

Lyhykäisesti sikun puheenjohtaja ampui kärpästä tykillä. Nyt pitää alkaa pelkäämään alueella toimivien urheiluseurojen puolesta, ajaako siku puheenjohtaja nuorisourheilulta seuraavaksi tuen pois. Kärppien ammattilaiset kyllä rahoituksensa osaavat hoitaa ilman kaupunkia. Nyt vain odotellaan ja katsotaan mitä tuleman pitää.

maanantai 10. helmikuuta 2014

Kohti tulevia vuosia

Mitä ihminen tekee jos ei pyri vaikuttamaan omaan tulevaisuuteensa? Tyytyy kohtaloonsa ja siirtää työttömyyspäivärahansa paikalliseen olutkuppilaan valittaen tuen pienuutta? Provosoidaan heti alkuun sakkia miettimään mitä itse tekisi, tai voisi tehdä toisin. Hyvä peruskunto, omasta itsestä huolehtiminen tuovat varmuutta ja kohottavat itsetuntoa. Hyvä kuntoisena itsensä tuntevana yksilönä on helpompi alkaa vaikuttamaan myös muiden elämään.

Toivottavasti on herätetty porukkaa hieman miettimään asioita. Herättely johtuu yksinkertaisesta syystä, keväällä on tulossa tärkeät vaalit suomalaisille, eurovaalit joihin puolueet ovat asettaneet ehdokkaita. Itse olen lähtenyt tukemaan yhtä parhaista ehdokkaista, Hanna Sarkkista. Hannan tukiryhmä kasvaa joka päivä, tukea tarvitaan paljon ja kansa pitää saada uurnille keväällä äänestämään. Itse lupasin olla ajaa pyörällä kilometrejä Hannan viestiä eteenpäin vieden.

Toissa viikonloppuna oltiin Paperin vasemmistoryhmän kanssa Keuruulla pitämässä kokousta, homma meni putkeen ja asioita käytiin sopuisasti läpi. Taas tuntui suunniteltu aikataulu venyvän porukan keskustellessa aiheista innostuneesti.Toivottavasti päivistä oli hyötyä myös niille jotka olivat paikalla jälleen ja istuneet näitä päiviä useampaan kertaan.

Eduskuntavaalit käydään reilun vuoden kuluttua, pitää varmaan alkaa jossain vaiheessa niitäkin miettimään. Rivien välistä lueskellut ja kuunnellut viestiä jolla kannustetaan tarttumaan haasteeseen. Tiukkaa mietintää asian suhteen on käyty ja alkaa pikkuhiljaa oma kanta asiaan selkiytyä, saattaa tulla tiukka vuosi. Miksi ei tarttuisi haasteeseen, luottoa tuntuu löytyvän niin pitää osoittaa olevansa luottamuksen arvoinen.

Ensi viikolla (18.2.2014) lupasin mennä edustamaan kaupungin tasa-arvotoimikuntaa naisunionin tilaisuuteen Valveen rantakalleriaan, tilaisuudesta ei puheenjohtajana voi kieltäytyä. Aikaa on varattu parikymmentä minuuttia, ei taida niin paljon saada kulumaan, mutta parhaani teen asiallisen esittelyn aikaan saamiseksi. Tarkoitus on kertoa mitä tällä hetkellä ollaan tasa-arvotoimikunnan kanssa tekemässä, tärkeimpänä on tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelman päivittäminen.