perjantai 12. syyskuuta 2014

Junailua

Pari viikkoa sitten ajelin autolla Mäntän kautta Vantaalle, tuli tutustuttua tiestön kuntoon. Pääteiden kunto näyttäisi olevan kohtuullisen hyvässä kunnossa. Tällä viikolla vietin pari päivää Tampereella kokoustamassa, hieno kaupunki täynnä kulttuuria ja historiaa. Tampereelle siirryin junalla, ei tarvitse itse istua ratin takana väsyneenä ja voi keskittyä vastailemaan sähköposteihin, tai ottaa pienet päiväunet. Taukoa tarvitessa voi käydä ravintolavaunussa juomassa kupillisen kahvia ja haukata pientä purtavaa.

Juna on varmaan paras tapa siirtyä Tampereelle, pääsee keskustasta keskustaan kohtuullisen nopeasti. Reittien nopeuttaminen vaatii investointeja kalustoon ja raiteisiin, niin matka-aika nopeutuu huomattavasti. Nykyään Oulun ja Kokkolan väliä siirrytään luvattoman kauan, kolme tuntia reilun kahdensadan kilometrin matkalle on liikaa. Syynä ovat menossa olevat raiteiden uusinnat, osa vuoroista on jouduttu korvaamaan linja-autoilla.

Yksin liikkuessa junalla liikkuminen on kustannustehokasta, varsin opiskelijoille ja eläkeläisille. Normaalihintaisten lippujen hinnoittelu hieman ihmetyttää itseä, kahden aikuisen on halvempi lähteä autoilemaan. Äkkiseltään katsoen junassa joutuu maksamaan sitä enemmän, mitä kauemmin matka kestää. Palvelua ja henkilökunnan motivaatiota ei voi moittia, käytän nykyään mielummin junaa lentokoneen sijasta.

Junissa on nykyään hankala kuljettaa polkupyöriä, vaunuja uusittaessa pitää ottaa huomioon pyörämatkailun tuomat tarpeet. Nykyään junaan ei montaa pyörää sovi, pendoliinoon ei yhtään. Itse kuljettaisin mielelläni pyörää junamatkoilla mukana, pyörä olisi luonteva tapa jatkaa matkaa rautatieasemalta.


Raideliikenteen nopeutuminen tuo varmasti lisää matkustajia kiskoille, vielä kun saadaan tietoliikenneyhteydet toimimaan tehokkaasti junissa. Yllä olevilla parannuksilla saadaan juna houkuttelevaksi myös liikematkustajille, pyörämatkailijoille ja perheille.

sunnuntai 7. syyskuuta 2014

Eläkeuudistus 2014

Työmarkkinajärjestöillä ja valtiovallalla on kiire saada aikaiseksi eläkeuudistus, käytännössä uudistus tarkoittaa eläkeiän nostamista portaittain vuoteen 2025 mennessä. Keväällä olevat vaalit aiheuttavat painetta kaikissa neuvottelun osapuolissa, ratkaisuja on tehtävä. Mikäli tulosta ei synny, tuleva hallitus määrää toimenpiteet yksipuolisesti eläkeiän nostamiseksi.

Ammatillisen koulutuksen jälkeen useimmat siirtyvät työelämään, noin 20-vuotiaana rakennuksille, leipomoihin, kampaamoihin, teollisuuteen tai hoitoalalle. Työ on jalkojen päällä oloa, nostelua, tavaroiden siirtelyä, usein vuorotyötä. Eläkeuudistuksessa tulisi huomioida pelkän iän lisäksi työelämälle annetut vuodet, työaikamuoto ja työn kuormittavuus.

On aivan eri asia istua korkeakouluopintojen jälkeen päivätyöläisenä toimistopöydän takana, kuin tehdä fyysistä työtä kolmivuorotyössä tehtaalla tai hoitoalalla. Työhistoriaa kertyy helposti kymmenen vuotta enemmän toisen asteen opinnoista työhön siirtyneen eduksi. Fyysisen kuormittavuuden lisäksi vuorotyössä tulee henkinen kuormitus.

Kunnallista eläkeikäohjelmaa on uudistettu 1980-luvulta lähtien, uudistuksen seurauksena palomiesten eläkeikä on noussut 55:stä 63:n vuoteen. Nyt ollaan nostamassa poliisien eläkeikää 60:stä 63:n vuoteen. Kuinka monella meistä olisi realistiset mahdollisuudet selvitä fyysisesti vaativista työtehtävistä eläkkeelle täysin palvelleena?

Suuret ikäluokat ovat jääneet jo pääosin eläkkeelle, samaan aikaan eliniän ennuste on noussut vuosi toisensa jälkeen. Eläkeyhtiöiden rahat taisivat mennä edellisen nousukauden pörssihuumassa, joten kansalaiset saavat jälleen toimia maksumiehinä.