torstai 30. lokakuuta 2014

Vaara-kollektiivi: Talvivaara- kainuulainen Scifinäytelmä, muokattu versio.

Olen seurannut enemmän tai vähemmän tarkkaavaisesti Talvivaaran seikkailua maailman kaivosteollisuudessa. Alusta asti hommassa on jokin haissut pahasti. Miksi tuoda pilottiprosessi Kainuuseen testattavaksi, paikkaan jossa kaikki tuntuu menevän enemmän tai vähemmän, sanotaan nyt suoraan, perseelleen? Itse toivoin kainuulaisille vihdoin jotain pysyvää kehityshankkeiden tilalle. Jotain, josta voi olla ylpeä, ettei Kainuun tarvitse aina olla suurempien maakuntien ja maailman alihankkijana.
Itseä epäilytti malmin rikastamisessa käytettävä prosessi. Vedessä, johon tuupataan erilaisia kemikaaleja, pitäisi bakteerien liottaa metallit malmista. Ei mene maallikon järkeen tuollainen prosessi, vaikka vedenpuhdistuksessa bakteereja käytetäänkin hyväksi. Perinteisillä menetelmillä Talvivaaran malmion rikastaminen olisi ilmeisesti kannattamatonta, joten päätettiin kokeilla aivan uutta tekniikkaa.
Idea ei toiminut suuressa mittakaavassa - tällaiseen päätelmään päätyy menneisyyteen katsoessa. Helvetin iso kuoppa täynnä vettä, kipsisakka-allas täynnä jätevettä, vettä, joka ei tahdo pysyä millään halutussa paikassa. Luontoa on pilattu, matkailuelinkeino on kärsinyt ja tulee kärsimään tulevaisuudessa. Pian oululaisilla on kiire saada puhdasta juomavettä Talvivaaran saastuttaman Oulujoen vesistön korvaajaksi.
Työntekijän näkökulmasta homma vaikutti hyvältä. Talvivaara lupasi elantoa alueelle, tulevaisuuden. Alussa oli tietenkin käynnistysongelmia ja tilapäisiä prosessihäiriöitä. Ehkä pahimpia töppäyksiä peiteltiin tarkoituksellisesti, ehkä uskottiin siihen parempaan tulevaisuuteen. Vaikea sanoa varmasti, mutta Talvivaara-kainuulainen scifinäytelmän nähtyäni kääntyisin tahallisuuden puoleen. Pikkusievää näpertelyä, eikä kenelläkään tuntunut olevan tietoa siitä, mitä seuraavaksi tehtäisiin. Todellista vastuuta projektista ei näytä olevan kenelläkään, kiireellä mennään paikasta toiseen patenttikorjauksia tekemällä.
Vuonna 2012 sattunut kuolemantapaus oli todellisuutta. Itse teollisuuden palveluksessa työskentelevänä mietin välittömästi työturvallisuutta ja työturvallisuusmääräyksiä ja sitä, miten tällainen onnettomuus pääsi käymään. Edellä mainittu tapahtuma avasi monen silmät. Tuotanto ajettiin alas pian onnettomuuden jälkeen, vesiongelmat alkoivat eikä tuotanto ole saavuttanut tavoitteita missään vaiheessa. Kuinka monta henkeä tultaisiin menettämään, ennen kuin tuotanto olisi kannattavaa, kuka olisi seuraava uhri. Syyttäjä vaatii 22.10.2014 päivätyn uutisen mukaan kolmelle silloiselle päällikölle sakkoja sekä 60 000 euron suuruista yhteisösakkoa Talvivaara Sotkamolle.
Talvivaaran uusin aluevaltaus on uraanin talteenotto. Uraanimalmio on ollut tiedossa jo vuonna 1982, silti se tuli Talvivaaran johdolle yllätyksenä. Lupahakemus uraanin rikastamiseksi on käynnissä ja rikastamo on jo alueelle rakennettu. Mietin, miten Talvivaara selviää uraanin kanssa, jollei se selviä nikkelin ja sinkin kanssa. Malmipitoisuudet ovat suhteellisen pieniä, kun niitä vertaa muihin kaivoksiin.
Valtio on pumpannut alueelle miljoonia. Monta miljoonaa tulee vielä menemään, ennen kuin asiat ovat kunnossa. Luonto on alueella kärsinyt valtavasti. Luonto ei palaudu ennalleen ihan heti, sillä jätevesimäärät ovat lupaehdoissa mainittuihin moninkertaisia. Lupaehtoihin haetaan nyt helpotuksia. Ensi keväänä vesiongelmat jälleen konkretisoituvat sulamisvesien myötä.
Talvivaara tuntuu olevan oravanpyörässä, josta se ei tule selviytymään. Lupaehtojen vaatimia investointeja ei voida tehdä ilman rahaa ja rahaa ei tule, ellei ole tuotantoa. Näytelmästä jäi mieleen sanonta, ”totuuden voi kertoa monella tapaa”. Ihmiset ovat lukeneet ja kuulleet totuuden pala kerrallaan laskien ne yhteen. Kuinka moni päättäjä olisi myöntänyt kaivokselle toimintaluvan, jos olisi tiennyt asiaa päätettäessä prosessin tiedossa olleet ongelmat.
6. 11. Talvivaara Sotkamo ilmoitti hakeutuvansa konkurssiin, osakekauppa keskeytettiin ja konkurssihakemus toimitettiin Espoon käräjäoikeuteen. Valitettava käänne työntekijöille, jotka olivat suunnitelleet elämänsä kaivoksen varaan. Konkurssipäätöksen jälkeen aloitetaan alueen siivous, maksaja siivousprojektille on jo valmiina, me veronmaksajat.

sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Palkka-ale, ei kiitos

Sunnuntaina 19.10. sanomalehti Kalevan ensimmäisellä aukeamalla oli juttu kansantalouden parantamiseksi, keinoiksi oli valittu palkan alentamiset ja etuuksien leikkaamiset. Korkeammassa asemassa olevat olisivat valmiita leikkaamaan palkkoja, tuskin silti omaansa. Työntekijät eivät leikkauksiin olleet kysyttäessä valmiita, muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. 

Talouden asiantuntijat esittävät työtuntien lisäämistä palkan alennusten sijaan, perusteluna "työajan pidennys ei leikkaa ostovoimaa." Ei leikkaa ostovoimaa, mutta alentaa palkkaa / tehty työtunti, matematiikka on julmaa. Työtuntien lisääminen tarkoittaa pienempää työntekijämäärää ja suurempaa työttömyyttä. Työtuntien lisääminen on mielestäni hyvä asia, kunhan ne lisätään työttömille, pätkätyöläisille ja osa-aikaisille. Tietenkin työstä pitää saada oikea palkka, sellainen jolla pystyy hankkimaan itselleen vähintään tyydyttävän elintason.

Elinkeinoelämän keskusliiton Markus Äimälä kannattaa talouden asiantuntijoiden esitystä. Vientiteollisuus pitäisi saada vetämään ja kansainväliset viestit ottaa vakavasti, siksikö kansantalouden tilasta laadittavaa raporttia laativat Ruotsin entinen valtiovarainministeri Anders Borg ja Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen johtaja Juhana Vartiainen. Vartiainen muuten toimi vuodet 2005-2012 Ruotsin kansallisen taloustutkimuskeskuksen tutkimusosaston johtajana, sitä ennen Vartiainen oli Ruotsin ammattiliittojen taloustutkimuslaitoksen johtaja. Vartiaisen mukaan työvoimakustannukset ovat Andersilla mielessä, jokainen palkansaaja voi miettiä itse mitä se tarkoittaa. 

Kahden maltillisen palkkaratkaisun jälkeen, maan talous on edelleen huonoissa kantimissa, työnantajat eivät ole lupauksistaan huolimatta pystyneet luomaan uusia työpaikkoja. Aika näyttää menneen miettiessä työntekijöiden taloudellista nurkkaan ajamista, kun oikeasti olisi pitänyt miettiä antamiaan lupauksia ja niiden toteuttamista. Tuloerot ovat kasvaneet vuodesta 1994 alkaen kiihtyvällä vauhdilla, pienituloisimman 10 % ansiot ovat pysyneet noin 10 000€, samaan aikaan suurituloisin 10% on kasvattanut ansioitaan noin 32 000:sta 55 000€. Todellisuudessa pienituloisten ostovoimaa on tarkoituksellisesti leikattu suurituloisten omaisuuden kartuttamiseksi.

Åbo akademin organisaation ja johtamisen professori Ari Alf Rehn on kansalaispalkan kannalla, mutta ei ihan samasta syystä kuin vasemmisto. Rehnin mukaan kansalaispalkka mahdollistaisi osa-aikaisten ja nuorten palkkaamisen, ihmisiä on liian kallista ja vaikeaa ottaa yksinkertaisiin töihin. Seuraavassa lauseessa sama henkilö sanoo kuinka vaikea työntekijöistä on päästä eroon, kustannukset ovat liian suuret ja irtisanomisen pitäisi olla helpompaa. Kansainväliset yritykset ovat osoittaneet todellisuuden Suomen irtisanomissuojan vahvuudesta täysin päin vastaiseksi, suomalaisesta työntekijästä on erittäin helppo päästä eroon.

Seuraavalla hallituksella on kova, ellei mahdoton tehtävä kääntää talouskehitys oikeaan suuntaan. Kokoomus on politiikallaan osoittanut etteivät pysty parantamaan Suomen kansataloutta, eivät edes pitämään aiemmalla tasolla. Presidentti pysyy näkymättömissä linnansa raunioilla, pääministeri toimii huvipuistossa ihmistikkatauluna, aiemman pääministerin heitettyä pyyhkeen kehään. Suomi on johtajansa demokraattisesti valinnut ja näihin on tyytyminen, ainakin seuraaviin eduskuntavaaleihin asti.  

perjantai 3. lokakuuta 2014

Nato, ei kiitos.

Aiheesta on käyty pitkään keskustelua ja kansan suuri enemmistö on edelleen kanssani samaa mieltä, ei kiitos. Samaa mieltä huolimatta Krimin niemimaan kriisistä, joka aiheuttaa jännitteitä varsinkin entisen Neuvostoliiton alueella.

Suomi on taiteillut koko historiansa idän ja lännen välillä, taidokkaasti hyviin henkilösuhteisiin nojaten. Niinistön noustua presidentiksi on Nato-keskustelu noussut entistä tiheämmin puheenaiheeksi, eikö valtion päämies omaa riittäviä suhteita ja luottamusta idän suuntaan?

Suomen liittyminen Natoon olisi selvä merkki Venäjälle puolueettoman Suomen kääntymisestä lännen puolelle. Lennoston hankinnat on tehty Nato-joukkojen kanssa yhteensopiviksi, isäntämaa-sopimus kirjoitettiin vasta alle. Isäntämaa-sopimus ei ainakaan itselleni ole kauhean tarkasti auennut, miten se vaikuttaa Suomen puolueettomuuteen, tuskin vahvistavasti. Jatkossa neuvottelut Nato-jäsenyydestä tullaan varmasti avaamaan isäntämaasopimukseen vedoten.

Isäntämaasopimuksesta ei ole kauheasti annettu tietoja julkisuuteen, oikeastaan vain se, että vieraille joukoille on annettava ruoka- ja polttoainehuolto. Sopimuksessa on maininnat joukkojen teknisestä tasosta ja järjestäytymisestä, tämä johtuu mahdollisista yhteisistä harjoituksista. Nykyisen sopimuksen mukaan Suomen ei tarvitse ottaa vastaan vieraita joukkoja, tai lähettää omia joukkoja vieraisiin valtioihin.

Nato-jäsenyys toisi kieltämättä tiettyä turvallisuuden tunnetta, ainakin kuvainnollisesti. Suomen tukena ja turvana olisi maailman poliisi. Paljonko kyseinen turvallisuuden tunne tulisi maksamaan? Varmaan miljardeja asehankintoina, joukkojen siirtoina ja tietenkin velvollisuuden osallistua sotatoimiin siellä, missä milloinkin tuntuu olevan Yhdysvalloilla tarvetta turvata öljyn saantiaan.

Suomella on riittävän suuret joukot puolustamaan omaa maaperää, enkä näe mitään järkevää syytä miksi kukaan haluaisi vallata Suomen. Puoluettomana neuvottelijana olemme pystyneet säilyttämään asemamme tähän asti, miksei myös jatkossa. Mahdollisten sotatoimien kohdistuessa Suomeen, voimme pyytää apua tarpeen mukaan sekä idästä, että lännestä.