sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Palkka-ale, ei kiitos

Sunnuntaina 19.10. sanomalehti Kalevan ensimmäisellä aukeamalla oli juttu kansantalouden parantamiseksi, keinoiksi oli valittu palkan alentamiset ja etuuksien leikkaamiset. Korkeammassa asemassa olevat olisivat valmiita leikkaamaan palkkoja, tuskin silti omaansa. Työntekijät eivät leikkauksiin olleet kysyttäessä valmiita, muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. 

Talouden asiantuntijat esittävät työtuntien lisäämistä palkan alennusten sijaan, perusteluna "työajan pidennys ei leikkaa ostovoimaa." Ei leikkaa ostovoimaa, mutta alentaa palkkaa / tehty työtunti, matematiikka on julmaa. Työtuntien lisääminen tarkoittaa pienempää työntekijämäärää ja suurempaa työttömyyttä. Työtuntien lisääminen on mielestäni hyvä asia, kunhan ne lisätään työttömille, pätkätyöläisille ja osa-aikaisille. Tietenkin työstä pitää saada oikea palkka, sellainen jolla pystyy hankkimaan itselleen vähintään tyydyttävän elintason.

Elinkeinoelämän keskusliiton Markus Äimälä kannattaa talouden asiantuntijoiden esitystä. Vientiteollisuus pitäisi saada vetämään ja kansainväliset viestit ottaa vakavasti, siksikö kansantalouden tilasta laadittavaa raporttia laativat Ruotsin entinen valtiovarainministeri Anders Borg ja Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen johtaja Juhana Vartiainen. Vartiainen muuten toimi vuodet 2005-2012 Ruotsin kansallisen taloustutkimuskeskuksen tutkimusosaston johtajana, sitä ennen Vartiainen oli Ruotsin ammattiliittojen taloustutkimuslaitoksen johtaja. Vartiaisen mukaan työvoimakustannukset ovat Andersilla mielessä, jokainen palkansaaja voi miettiä itse mitä se tarkoittaa. 

Kahden maltillisen palkkaratkaisun jälkeen, maan talous on edelleen huonoissa kantimissa, työnantajat eivät ole lupauksistaan huolimatta pystyneet luomaan uusia työpaikkoja. Aika näyttää menneen miettiessä työntekijöiden taloudellista nurkkaan ajamista, kun oikeasti olisi pitänyt miettiä antamiaan lupauksia ja niiden toteuttamista. Tuloerot ovat kasvaneet vuodesta 1994 alkaen kiihtyvällä vauhdilla, pienituloisimman 10 % ansiot ovat pysyneet noin 10 000€, samaan aikaan suurituloisin 10% on kasvattanut ansioitaan noin 32 000:sta 55 000€. Todellisuudessa pienituloisten ostovoimaa on tarkoituksellisesti leikattu suurituloisten omaisuuden kartuttamiseksi.

Åbo akademin organisaation ja johtamisen professori Ari Alf Rehn on kansalaispalkan kannalla, mutta ei ihan samasta syystä kuin vasemmisto. Rehnin mukaan kansalaispalkka mahdollistaisi osa-aikaisten ja nuorten palkkaamisen, ihmisiä on liian kallista ja vaikeaa ottaa yksinkertaisiin töihin. Seuraavassa lauseessa sama henkilö sanoo kuinka vaikea työntekijöistä on päästä eroon, kustannukset ovat liian suuret ja irtisanomisen pitäisi olla helpompaa. Kansainväliset yritykset ovat osoittaneet todellisuuden Suomen irtisanomissuojan vahvuudesta täysin päin vastaiseksi, suomalaisesta työntekijästä on erittäin helppo päästä eroon.

Seuraavalla hallituksella on kova, ellei mahdoton tehtävä kääntää talouskehitys oikeaan suuntaan. Kokoomus on politiikallaan osoittanut etteivät pysty parantamaan Suomen kansataloutta, eivät edes pitämään aiemmalla tasolla. Presidentti pysyy näkymättömissä linnansa raunioilla, pääministeri toimii huvipuistossa ihmistikkatauluna, aiemman pääministerin heitettyä pyyhkeen kehään. Suomi on johtajansa demokraattisesti valinnut ja näihin on tyytyminen, ainakin seuraaviin eduskuntavaaleihin asti.  

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti