torstai 30. lokakuuta 2014

Vaara-kollektiivi: Talvivaara- kainuulainen Scifinäytelmä, muokattu versio.

Olen seurannut enemmän tai vähemmän tarkkaavaisesti Talvivaaran seikkailua maailman kaivosteollisuudessa. Alusta asti hommassa on jokin haissut pahasti. Miksi tuoda pilottiprosessi Kainuuseen testattavaksi, paikkaan jossa kaikki tuntuu menevän enemmän tai vähemmän, sanotaan nyt suoraan, perseelleen? Itse toivoin kainuulaisille vihdoin jotain pysyvää kehityshankkeiden tilalle. Jotain, josta voi olla ylpeä, ettei Kainuun tarvitse aina olla suurempien maakuntien ja maailman alihankkijana.
Itseä epäilytti malmin rikastamisessa käytettävä prosessi. Vedessä, johon tuupataan erilaisia kemikaaleja, pitäisi bakteerien liottaa metallit malmista. Ei mene maallikon järkeen tuollainen prosessi, vaikka vedenpuhdistuksessa bakteereja käytetäänkin hyväksi. Perinteisillä menetelmillä Talvivaaran malmion rikastaminen olisi ilmeisesti kannattamatonta, joten päätettiin kokeilla aivan uutta tekniikkaa.
Idea ei toiminut suuressa mittakaavassa - tällaiseen päätelmään päätyy menneisyyteen katsoessa. Helvetin iso kuoppa täynnä vettä, kipsisakka-allas täynnä jätevettä, vettä, joka ei tahdo pysyä millään halutussa paikassa. Luontoa on pilattu, matkailuelinkeino on kärsinyt ja tulee kärsimään tulevaisuudessa. Pian oululaisilla on kiire saada puhdasta juomavettä Talvivaaran saastuttaman Oulujoen vesistön korvaajaksi.
Työntekijän näkökulmasta homma vaikutti hyvältä. Talvivaara lupasi elantoa alueelle, tulevaisuuden. Alussa oli tietenkin käynnistysongelmia ja tilapäisiä prosessihäiriöitä. Ehkä pahimpia töppäyksiä peiteltiin tarkoituksellisesti, ehkä uskottiin siihen parempaan tulevaisuuteen. Vaikea sanoa varmasti, mutta Talvivaara-kainuulainen scifinäytelmän nähtyäni kääntyisin tahallisuuden puoleen. Pikkusievää näpertelyä, eikä kenelläkään tuntunut olevan tietoa siitä, mitä seuraavaksi tehtäisiin. Todellista vastuuta projektista ei näytä olevan kenelläkään, kiireellä mennään paikasta toiseen patenttikorjauksia tekemällä.
Vuonna 2012 sattunut kuolemantapaus oli todellisuutta. Itse teollisuuden palveluksessa työskentelevänä mietin välittömästi työturvallisuutta ja työturvallisuusmääräyksiä ja sitä, miten tällainen onnettomuus pääsi käymään. Edellä mainittu tapahtuma avasi monen silmät. Tuotanto ajettiin alas pian onnettomuuden jälkeen, vesiongelmat alkoivat eikä tuotanto ole saavuttanut tavoitteita missään vaiheessa. Kuinka monta henkeä tultaisiin menettämään, ennen kuin tuotanto olisi kannattavaa, kuka olisi seuraava uhri. Syyttäjä vaatii 22.10.2014 päivätyn uutisen mukaan kolmelle silloiselle päällikölle sakkoja sekä 60 000 euron suuruista yhteisösakkoa Talvivaara Sotkamolle.
Talvivaaran uusin aluevaltaus on uraanin talteenotto. Uraanimalmio on ollut tiedossa jo vuonna 1982, silti se tuli Talvivaaran johdolle yllätyksenä. Lupahakemus uraanin rikastamiseksi on käynnissä ja rikastamo on jo alueelle rakennettu. Mietin, miten Talvivaara selviää uraanin kanssa, jollei se selviä nikkelin ja sinkin kanssa. Malmipitoisuudet ovat suhteellisen pieniä, kun niitä vertaa muihin kaivoksiin.
Valtio on pumpannut alueelle miljoonia. Monta miljoonaa tulee vielä menemään, ennen kuin asiat ovat kunnossa. Luonto on alueella kärsinyt valtavasti. Luonto ei palaudu ennalleen ihan heti, sillä jätevesimäärät ovat lupaehdoissa mainittuihin moninkertaisia. Lupaehtoihin haetaan nyt helpotuksia. Ensi keväänä vesiongelmat jälleen konkretisoituvat sulamisvesien myötä.
Talvivaara tuntuu olevan oravanpyörässä, josta se ei tule selviytymään. Lupaehtojen vaatimia investointeja ei voida tehdä ilman rahaa ja rahaa ei tule, ellei ole tuotantoa. Näytelmästä jäi mieleen sanonta, ”totuuden voi kertoa monella tapaa”. Ihmiset ovat lukeneet ja kuulleet totuuden pala kerrallaan laskien ne yhteen. Kuinka moni päättäjä olisi myöntänyt kaivokselle toimintaluvan, jos olisi tiennyt asiaa päätettäessä prosessin tiedossa olleet ongelmat.
6. 11. Talvivaara Sotkamo ilmoitti hakeutuvansa konkurssiin, osakekauppa keskeytettiin ja konkurssihakemus toimitettiin Espoon käräjäoikeuteen. Valitettava käänne työntekijöille, jotka olivat suunnitelleet elämänsä kaivoksen varaan. Konkurssipäätöksen jälkeen aloitetaan alueen siivous, maksaja siivousprojektille on jo valmiina, me veronmaksajat.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti