perjantai 23. tammikuuta 2015

Nollatyösopimukset


Nollatuntisopimukset pitää kieltää
Nollatyösopimuksessa viikkotuntimääräksi määritellään 0-40 tuntia. Työaika voi vaihdella tuolla välillä ilman että työntekijällä on etukäteen tietoa, milloin töitä on tai onko lainkaan. Työntekijä joutuu päivystämään puhelimen äärellä, jos sattuisi tulemaan työtä vaikka pariksi tunniksi.
Nollatyösopimusten käyttö on yleistä ravintoloissa, siivouspalveluissa ja kaupan alalla. Rakennusliitto sai keväällä 2014 työehtosopimukseen määriteltyä nollatyösopimuksia rajoittavan lausekkeen. Nollatyösopimuksista luopumalla voidaan kitkeä harmaata taloutta tehokkaasti.
Nollatyösopimuksella työskenteleviä käytetään hyväksi työmarkkinoilla. Sopimus on näennäisesti joustava molemmille, käytännössä työntekijän turva on ristiriitatilanteissa olematon. Esimerkiksi sairausloman ajalta palkan saaminen on hankalaa, koska minimityöaikaa ei ole määritelty. Kynnys vaatia oikeuksiaan on korkea, asioiden riitauttaminen saattaa alentaa työtunteja.
Työnantajat hakevat nollatuntisopimuksilla joustoja, työntekijät ovat käytettävissä tarpeen mukaan. Työnantajille tämä sopii hyvin, mutta työntekijä joutuu elämään epävarmuudessa toimeentulon suhteen. Nollasopimuksilla siirretään yrittämisen riski työntekijöille. Nollatyösopimusten purkamiseen ei tunnu olevan halua virkamiehillä, eikä työnantajilla.
Kansalaisaloitteen nollatyösopimuslaisten aseman parantamiseksi voi allekirjoittaa helposti netissä.  http://operaatiovakiduuni.fi/





perjantai 16. tammikuuta 2015

Kreikan velat

A-talk ohjelmassa 15.1. oli keskustelua Kreikan veloista. Vuonna 2010 alkaneen elvytyksen jälkeen Kreikan velkamäärä on vain kasvanut, ihmiset köyhtyneet, koulutus ajettu alas. Ohjelma herätti kysymyksiä, miksi mikäkin ratkaisu on tehty ja voitaisiinko niistä oppia Suomessa.
Kreikan liittyessä euroon kirjanpito oli kaksinkertaista, yksi sisäiseen käyttöön ja toinen EU:lle. Siitä huolimatta Kreikka otettiin mukaan euroon, vaikka Soinin mukaan kaikki tiesivät Kreikan kusettavan. Oliko saksalaisten ja ranskalaisten pankkien antama velka Kreikalle niin suuri ettei muuta mahdollisuutta ollut kuin ottaa Kreikka mukaan ja pistää eurooppalaiset maksamaan pankkien tappiot.
Kreikkaa vaadittiin lainojen saamiseksi tiukalle kulukuurille, olihan siellä monta kohtaa jotka vaativatkin korjausta, hulppeat eläkkeet, harmaa talous ja korruptio. Kansalaisten ostovoiman laskeminen ei tuonut toivottua tulosta, kansalaisista yhä useampi on joutunut köyhyysrajan alapuolelle. Syöksykierre on saatu pysäytettyä, nyt tarvii enää muuttaa suunta. Pankit euroopassa on pelastettu, olisiko nyt aika koettaa toisenalaista talouden korjausta lainoittamalla kreikkalaisia.
Elvyttävä talouspolitiikka voisi tässä vaiheessa toimia suunnan muuttajana. Kansalaisten ostovoimaa nostamalla saadaan sisämarkkinat nousuun ja sitä kautta myös ulkomarkkinat. Saataisiin kreikkalaiset fetat ja oliivit liikkeelle eurooppaan, matkustajat katsomaan antiikin nähtävyyksiä.
Kreikkaa on haluttu ulos eurosta, tässä vaiheessa väitetään ettei eurosta voi erota. Ei ole olemassa liittoa josta ei voi erota, euroalueen pelkona on Kreikan eroaminen eurosta ja pärjääminen omillaan. Kreikan eron seurauksena euroalue tulisi kutistumaan ainakin Espanjan, Italian ja Portugalin verran. Kaikilla näillä on ongelmia taloutensa kanssa. Itse en pitäisi huonona vaihtoehtona Suomen eroamista eurosta ja euroopan unionista, pääsisimme pelaamaan omilla ehdoilla maailmalle isoveli Ruotsin tavoin omalla valuutalla.
Euroalue tarvitsee elvytystä, nopeasti, Kreikassa kriisi laukesi käsiin vain nopeammin. Suomessa talous laskee, työttömyys ja tuloerot kasvavat. Kreikan kriisistä oppia ottamalla voi huomata ettei palkanalennuksilla saada työtä ja hyvinvointia. Talouden kääntäminen koko euroalueella lisää suomalaisen vientiteollisuuden kiinnostavuutta maailmalla.

perjantai 2. tammikuuta 2015

Suomen pysyttävä pois Natosta

Suomi on ollut itsenäinen vuodesta 1917 toimien puskurina idän ja lännen välissä. Presidentti Mannerhein halusi varmistaa Suomen asemaa ja esitti Suomelle ja Neuvostoliitolle yhteisiä puolustusjärjestelmiä 1945 Saksan uhan torjumiseksi, esityksen pohjalta solmittiin YYA-sopimus 1948. Sopimus vahvisti Suomen itsenäisyyttä ja puoluettomuutta.

Sitoutumattona valtiona Suomi on osallistunut rauhanturvaoperaatioihin joista suurin osa on ollut YK-johtoisia. Operaatioihin on osallistunut noin 40 000 suomalaisia vuodesta 1956 lähtien, operaatioissa on menehtynyt vajaa viisikymmentä suomalaista. Presidentti Ahtisaari tunnetaan maailmalla vaikeiden rauhanprosessien vetäjänä, hänen saamansa Nobelin rauhanpalkinto on tunnustus suomalaisille maailmanrauhan edistämisestä.

1990-luvulla Hornet kauppojen yhteydessä puolustusvoimien kalustoa alettiin sovittamaan Nato yhteensopivaksi. Hornet kauppojen kiirehtiminen herätti epäilyksiä, vahvistuksen asialle antoi entisen puolustusministerin paljastus kaupan etenemisestä laman alla. Kalustohankintoja tehdessä pitää miettiä, millainen viesti halutaan antaa Venäjälle Suomen puolueettomuudesta. Putinin mielestä Venäjän turvallisuutta uhkaa ulkoisesti eniten Naton laajentuminen.

Ukrainan kriisin alettua Kalevakin uutisoi Nato-jäsenyyden kannatuksen lisääntyneen. Jäsenyyttä kannatti vain 26% kansalaisista, 60 % vastusti ja loput eivät osanneet ilmoittaa kantaansa. Nato jäsenyyden kannattajat ovat edelleen vähemmistönä, Nato jäsenyyttä ei voi perustella tässä vaiheessa kansalaisten tahdolla.

Elokuussa 2014 puolustusvaliokunta ja Presidentti Niinistö allekirjoittaa Naton isäntämaasopimuksen. Sopimus tarkoittaa sotilasjoukkojen avustamista ja osallistumista kansainvälisiin sotaharjoituksiin. Näissä harjoituksissa toimintamallit perustuvat nato standardeihin. Nato yhteistyön lisääminen tarkoittaa puolustusmäärärahojen kasvattamista, joukkojen antamista Nato-operaatioihin, suomalaisten maineen heikkenemistä sitoutumattomina rauhanturvaajina.

Armeijaa Suomi ei ole tarvinnut itsenäisyytensä aikana kertaakaan (puolustusvoimia talvi-, jatko- ja lapinsodassa), eikä tule tarvimaan niin kauan kun emme liity Natoon. Suomella on puolustusvoimat, puolustusvoimia käytetään Suomen maaperän puolustamiseen. Suomen itsenäisyyden takeina ovat sitoutumattomuus, diplomatia ja rauhanturvaaminen.