sunnuntai 22. helmikuuta 2015

Pyhäjoki ja ydinvoima

Eduskuntavaalien alla monet äänestäjät kyselevät ehdokkailta suhtautumista Pyhäjoelle tulevaan ydinvoimalaan. Nykyinen vielä istuva eduskunta on päätöksen tehnyt demokraattisesti äänestäen, antaen Fennovoimalle luvan rakentaa Hanhikiven alueelle ydinvoimalan. Tuleva eduskunta ei periaatepäätökseen ota kantaa ja fennovoima voi hakea rakennuslupaa voimalalle.

Hanhikiven alueella toimiva ydinvoimala tulee tuottamaan sähköä 1200 megawattia omistajiensa tarpeisiin. Omistuspohja on pääosin kunnallisia energiayhtiöitä ja muutama teollisuuden yritys. Edellä mainittujen omistukset ovat voimaosakeyhtiö SF:n kautta 66 %. Rosatomin tytäryhtiö RAOS voima Oy omistaa 34 % osakkeista. Omistuspohjan kotimaisuusaste on periaatepäätöksen mukainen.

Fennovoiman mukaan laitetoimittajia on velvoitettu noudattamaan suomalaisia työehtosopimuksia ja viranomaismääräyksiä jo tarjousvaiheessa. Työmaasopimuksen ovat allekirjoittaneet ammattiliitto pro, metalliliitto, rakennusliitto ja sähköliitto. Tämä takaa ammattiliitoille toimivaltaisen edustuksen työmaalle, turvaten työntekijöiden oikeudet ja tiedonsaannin.

Suomalaisten työehtosopimusten ja viranomaismääräysten noudattaminen auttaa suomalaisia yrittäjiä tarjoamaan tuotteita ja palveluja rakennusaikana. Toiveena onkin saada mahdollisimman paljon
suomalaista osaamista jo rakennusaikana Pyhäjoelle. Keikkatyöläisten tullessa työmaalle hyvinvointi leviää laajemmalle alueelle.

Valtatie 8 parannushankkeet ovat saaneet ydinvoimalapäätöksen jälkeen uutta tuulta, Oulunsalon
lentokentän aseman kohottaminen kansainväliseksi lentokentäksi tulee entistä tärkeämmäksi
matkustajamäärien kasvaessa. Toiveissa on myös Oulun kaksoisraiteen nopeampi valmistuminen.

Pyhäjoelle ja lähiseudulle rakennusvaihe tuo kerrannaisvaikutuksina työtä kauppoihin ja palveluihin.
Ydinvoiman lisärakentamisen ohessa emme saa unohtaa uusiutuvien energiamuotojen kehittämistä. Sellutehtaissa tuotetaan suuri osa uusiutuvasta energiasta, aurinkokennojen kehitys etenee kovaa vauhtia, biopolttoainetta käyttävien polttokattiloiden kehittämistä pitää jatkaa ja tukea. Kuitu- ja tukkipuun polttamisen sijaan, metsät on jalostettava pidemmälle turvaten suomalainen metsäteollisuus.

tiistai 17. helmikuuta 2015

Työmarkkinajärjestöjen neuvottelut loppuivat

Eilen uutiset kertoivat sopimusneuvottelujen loppuneen SAK:n poistuttua neuvotteluista. Aamun ajankohtaislähetyksessä paikalla olivat Jyri Häkämies ja Lauri Lyly. Kovin olivat herrat samaa mieltä sopimisen tarpeellisuudesta ja sovittujen asioden noudattamisesta. Työllisyys on molemmille osapuolille ykkösjuttu tulevan kevään aikana, keinot vain tuntuvat olevan kovin erilaiset.
Häkämiehelle on laitettu suuhun samat sanat kuin Metsäteollisuus ry.n työmarkkinajohtaja Arto Tähtisellä vuonna 2005. Laittomat lakot ja satoja kertoja ajettu tuotanto alas, todellisuus oli Metsäteollisuus ry.n asettama työsulku, joka markkinoitiin medialle ja kansalle paperiliittolaisten lakkona.
Mitä työnantaja haluaa tänään? Korottaa moninkertaiseksi sakkoja mielenilmauksista työntekijöiden tuntiessa työnantajan rikkoneen tehtyä sopimusta. Vuonna 2013 mielenilmauksista suurin osa kohdistui työnantajan ilmoitukseen väen vähentämiseksi. Onneksi meillä on olemassa tilastokeskus joka kerää tietoa asioista.
Oheisesta linkistä löytyy tilastokeskuksen keräämää tietoa vuonna 2013 käydyistä työtaisteluista, kyseistä vuotta on verrattu kymmeneen aiempaan vuoteen. Muutama asia silti jäi itseä kummastuttamaan tilastossa.
Työnantajan asettamasta työsulusta ei mainita tilastossa mitään. Vuosien 2005 ja 2010 aikana työnantajat asettivat tuhannet työntekijät työsulkuun, 2005 metsäteollisuus ja 2010 elintarviketeollisuus. Molemmat vuodet ovat kärjessä tarkasteltaessa työtaistelujen määrää, työtaisteluun osallisten määrää sekä menetettyjä työpäiviä.
Työnantajat haluavat siirtää työntekijät halvempien työehtosopimusten piiriin, heikentää työehtoja sekä palkkoja. En tiedä yhtään ainutta työpaikkaa, joka olisi pelastunut työntekijöiden alennettua palkkoja, tai heikennettyä työehtoja. Työehdoista työnantajat haluaisivat myös enemmän paikallista sopimista. Todellisuudessa neuvottelut olisivat työnantajan sanelua keskuskonttorilta paikallisille työntekijöille, ei siis oikeaa neuvottelua.
Työantaja on koventanut linjaansa kovasti, tästä esimerkkinä ovat luottamusmiesten irtisanomiset. Työnantaja haluaa päästä sanelemaan yksipuolisesti työmarkkinoilla, halu on rikkoa sopimusyhteiskunta, heikentää työsuojelua ja lisätä tuloeroja. Tuloeroja kasvattamalla valtio joutuu ajamaan alas julkisia palveluja, työpaikkoja palkkojen alentaminen ei lisää.