perjantai 8. tammikuuta 2016

Vuoteen 2016

Viime vuosi oli paikoitellen kiireinen, kalenteri pullisteli tapaamisia kevään osalta. Siitä huolimatta kaikki sovitut asiat ehdin suorittamaan ja opettelin sanomaan välistä ei. Opettelemisen arvoinen sana, jos haluaa viettää aikaa perheen kanssa.

Monta juttua tuli tehtyä ja monta juttua jäi tehtäväksi tälle vuodelle. Tasa-arvotoimikunnan työn ja tulevaisuuden turvaaminen on tällä hetkellä päällimmäisenä kunnallispolitiikassa, aika näyttää miten työtä jatketaan. Paljon saatiin asioita eteenpäin suunnitelmien valmistuttua, ensimmäinen väliraportteja on pyydetty ja saatu. Hyviä askelia on otettu, mutta paljon on vielä tehtävää.

Tasa-arvo tuntuu olevan osalle kaupungin virkamiehistä pakollinen paha, joka on hoidettavissa leikkaa, kopio, liimaa menetelmällä. Homma kunnossa, kunhan laki täytetään, sama se sille sisällölle. Tätä en tasa-arvotoimikunnan puheenjohtajana hyväksy, vuosien aikana hankittua osaaminen, taito ja luodut verkostot uhataan romuttaa.

Marraskuun lopulla mietin itse mitä varten tasa-arvotyötä tehdään. Toiminta perustuu lakiin naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta, lakiin joka kunnan ja työnantajien on noudatettava samoin kuin yhdenvertaisuuslakia. Tasa-arvon sijaan meidän pitäisi keskittyä enemmän yhdenvertaisuuden edistämiseen. Miten taataan kaikille yhdenvertaiset lähtökohdat elämään ja elämän hallintaan, olitpa opiskelija, työtön, eläkeläinen, perheellinen, vammainen, maahanmuuttaja, mies tai nainen.

Hallituksen toimet, joita se on saanut läpi tähän mennessä eivät ole edistäneet yhdenvertaisuutta. Leikkaukset ovat kohdistuneet pienituloisiin, sosiaalituen varassa eläviin, eläkeläisiin, lapsiperheisiin ja opiskelijoihin. Samaan aikaan omistavan portaan tuloja on turvattu ja lisätty, työntekijöiltä ollaan viemässä vapaa-aikaa ja lomarahoja. Tätä ei voi hyväksyä.

Tuleva vuosi tuo uudet haasteet ja uusia kuvioita, se on varmaa. Katsotaan mihin mennään ja miten maa makaa vuoden päästä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti