torstai 26. tammikuuta 2017

Yksityistäminen ei lisää tehokkuutta.


Rakennusteollisuus oli kunta kierroksella Oulussa 25.1.2017. Menin paikalle mielenkiinnosta kuullakseni mitä rakennusalan ammattilaisilla on kerrottavana kuntavaalien alla.

Yrittäjät ja yritysten johtajat puolustelivat kuinka yksityistäminen tuo tehokkuutta ja säästöjä kunnalle. Paperilla asia saadaan näyttämään tältä, mutta mistä säästö syntyy? Palvelun tuottamiseen tarvitaan henkilöstöä ja laitteita, lisäksi palvelun on täytettävä vaaditut laatukriteerit.

Yksityisellä on henkilöstöä johtamassa toimintaa, laskemassa tarjouksia, hoitamassa laskutusta ja monessa muussa tehtävässä. Suuret yritykset tuottavat lisäksi voittoa omistajilleen pörssin kautta, tuotot siirretään verotuksellisesti halvempiin maihin. Kunnan omana palveluna verovarat jäävät lähes sata prosenttisesti hyödyttämään lähialueen kehittymistä.

Mietin mistä tämä väitetty tehokkuus kunnan tuottamaan palveluun voi syntyä, vaihtoehtoja on muutama. Ensimmäisenä tulee mieleen palvelutason laskeminen, palveluun sisällytetään vain välttämättömät toiminnot. Lisätyöt myydään tuntihinnalla lisäpalveluna, lisätyön hinta on jotain ihan muuta kuin tehdyn palvelusopimuksen tuntihinta.

Toinen säästökohde ovat työntekijät. Työtä ovat tekemässä vuokratyöntekijät, määräaikaisilla- tai nollatuntisopimuksilla. Työntekijät eivät uskalla vaatia ammattitaitoa vastaavaa palkkaa työsuhteen katkeamisen pelossa. Yksityinen harvoin uusii määräaikaisen sopimuksen henkilölle, jonka työkyky on rajoittunut syystä tai toisesta. Noudatettavan työehtosopimuksen muuttaminen työnantajalle edullisemmaksi on myös selkeä säästökohde, työntekijöiden palkkaa ja etuja päästään näin heikentämään.

Henkilöt joiden työkyky on rajoittunut siirtyvät siis yhteiskunnan tuen varaan, kunnan ja valtion tuen piiriin odottamaan uutta työpaikkaa tai uudelleen koulutusta. Kuntatyönantajalla on yleensä mahdollisuus siirtää vajaatyökykyisiä henkilöitä tehtäviin, joista he selviytyvät. Työ on sosiaalinen tapahtuma joka auttaa ihmistä ymmärtämään oman arvonsa ja estää voimakkaasti syrjäytymistä.

Yksityistämällä saavutettavat säästöt ja tehokkuus näyttävät paperilla hyvältä, mutta todellisuudessa oma julkisesti tuotettu palvelu tulee pitkällä aikavälillä halvemmaksi.

keskiviikko 11. tammikuuta 2017

Veneilijät ja motoristit maksavat jo veronsa

Suunnitteilla oleva veneiden ja moottoripyörien vero ei kohtele maantieteellisesti kansalaisia yhdenvertaisesti. Moottoripyörien ja veneiden käyttöaika eroaa pohjoisessa ja etelässä kuukausia, etelässä käyttöaika on reilu puoli vuotta, Oulussa noin neljä kuukautta ja pohjoisessa vielä lyhyempi.
Käyttöajan lisäksi käytettävässä kalustossa on paljon eroja, etelässä veneily on pääosin huvikäyttöä, retkeilyä hienossa saaristossa. Pohjoisempana veneilijät käyttävät vanhempaa kalustoa. Etelä-Suomessa vajaa yhdeksän metrisen purjeveneen käyttäjän on helppo välttää vero kokonaan kymmenien tuhansien veneestä. Oululainen eläkeläinen joutuu maksamaan täyden veron vanhasta muutaman tuhannen euron veneestä.
Verosta saatavat hyödyt ovat nimelliset, luultavasti suurin osa kerättävästä tuotosta kuluu maksujen perintään ja seurantaan. Monet veneen omistajat miettivät jo keinoja miten veron voi kiertää, veneitä tullaan mahdollisuuksien mukaan siirtämään ulkomaisiin rekistereihin.
Moottoripyörien osalta veronkiertäminen ei ole aivan yhtä helppoa. Moottoripyörien vuosittaiset ajoajat ovat täysin verrattavissa veneiden käyttöaikaan. Moottoripyöräilijät käyttävät kalustoaan pääosin kotimaanmatkailuun. Motoristit maksavat veroja polttoaineessa ja ajovarusteissa, käyttävät autoilijoita enemmän ravintoloiden, kahviloiden ja majoitusliikkeiden palveluita Mielestäni näitä ryhmiä ei ole tarpeen rangaista keksimällä heille lisää veroja.