perjantai 28. huhtikuuta 2017

Profetiaa vuosien takaa, vai vinkkejä oikeistolle?

SAK teki vuoden 2007 eduskuntavaaleja videoita, joilla pyrittiin nostamaan työväen äänestysaktiivisuutta. Videot tuntuivat silloin olevan hieman yliampuvia, mutta saivat muutaman näyttökerran televisiossa ennen hyllyttämistä.

Kymmenen vuotta on kulunut ja videoita katsellessa voi todeta SAK:n olleen edellä aikaansa. Oiva Lohtanderin näyttelemä hahmo pitää kulutusjuhlia ja miettii miten parhaiten hyötyisi kansalaisista. Kahden euron tuntipalkka, kahvitauot silloin kun työnantajalle sopii, lomat vain niille joilla on siihen varaa…

Profetia on käynyt pelottavan hyvin toteen, kun katsoo mitä Sipilän hallitus ja EK ovat tehneet viimeisten vuosien aikana. Työntekijöiden asemaa on heikennetty ja pyritään heikentämään edelleen, sopimusyhteiskunta halutaan rikkoa ja työttömiä motivoidaan töihin rangaistuksilla. 

Neuvottelut kilpailukyvyn palauttamiseksi aloitettiin kolmikantaisesti, kun asia ei edennyt työnantajan haluamalla tavalla hallitus keksi pakkolait. Pakkolait jotka olisivat olleet ristiriidassa perustuslain kanssa, tätä ei tarvinnut tutkia hallituksen vetäessä esityksensä pois.

Seuraavaksi aloitettiin neuvottelut kilpailukykysopimuksesta, 24 tuntia lisää vuotuista työaikaa ja lomarahojen leikkauksia. Matkailu- ja ravintola-alalla ostovoiman heikkeneminen tulee näkymään tulevana kesänä, palvelualoilta työntekijöitä on sanottu irti ja nollatuntisopimuksella oleville ei ole tarjottu työtunteja.

Seuraavan siirron teki EK irtisanomalla keskusjärjestösopimukset, työehtosopimuksista tai niihin liitettävistä asioista EK ei halua enää neuvotella. Sopimusten irtisanominen tulee aiheuttamaan häiriöitä työmarkkinoille syksyn aikana liittojen neuvotellessa korvaavia tekstejä työehtosopimuksiinsa.

EK ei halua toimia työmarkkinaneuvottelijana, siitä huolimatta heidän johtajansa käyvät jatkuvasti mediassa kertomassa huolensa suomalaisen työvoiman kalleudesta ja kilpailukyvyn heikosta tasosta kilpailijamaihin verrattuna. Joustamattomat työehtosopimukset, paikallisen sopimisen puuttuminen, 15% liian suuret palkat, palkkaamisen vaikeus ja irtisanomisen hankaluus.
  
Työttömien asemaa on heikennetty viimeisen vuoden aikana leikkaamalla ansiosidonnaisen päivärahan kestoa merkittävästi, seuraava suunnitelmissa on aktivoida työttömiä. Mikäli et hae 15 työpaikkaa, työskentele 5 päivää tai 18 tuntia kolmen kuukauden aikana, leikataan työttömältä työmarkkinatukea ja ansiosidonnaista päivärahaa.

Tällä hetkellä maassa on noin 340 000 työtöntä ja avoimia työpaikkoja noin 40 000. Suuri osa avoimista paikoista on määräaikaisia, nollatuntisopimuksella, provisiopalkalla, tai korkeakoulututkinnon vaativia johtajapaikkoja. Työpaikkoja joihin on vaikea löytää työntekijöitä, koska työstä ei makseta palkkaa jolla voisi oikeasti elää, tai vaatimus taso työntekijälle on liian korkea.

Eivät työnantajatkaan ole jääneet ilman hallituksen toimenpiteitä, heille on esitetty toiveita työllistämisestä ja investoinneista, annettu verohelpotuksia ja siirretty työnantajamaksuja työntekijöiden maksettavaksi. Verohelpotuksista huolimatta investoinnit ovat harvassa eikä uusia työpaikkoja ole syntynyt haluttuun tahtiin.

Kuntavaaleissa äänestysprosentti jäi valitettavan alhaiseksi, työnantajille tämä sopii hyvin. Ammattiliittojen pitää nousta entistä selkeämmin vastustamaan osakkeenomistajien ahneutta, tultava ulos kannanotoilla ja kannustettava jäseniään äänestämään oikeita työväenpuolueita. Vastakkain asettelun aika ei ole ohi, Suomen työllisyyttä ei saada nousuun antamalla keppiä yksille ja hallintarekisteri toisille.

Ellei muutosta tapahdu on pelkona lisäleikkauksia koulutukseen, työttömille, eläkeläisille ja opiskelijoille. Työntekijätkään eivät jää ilman keppiä, hallituksen tavoitteena on luoda Suomeen halpatyömarkkinat. Sote-uudistuksesta aiheutuvat kulut (noin kolme miljardia) on jostain kaivettava, seuraavaksi saamme varmaan sotu-uudistuksen. Suomea ajetaan kohti luokkayhteiskuntaa kasvattamalla tuloeroja, kohta köyhillä ei ole muuta syötävää kuin rikkaat
  

perjantai 14. huhtikuuta 2017

Varma kevään merkki

Kevät, sen tulemisen huomaa nettikalevassa autoilijoiden ja pyöräilijöiden miettiessä, kuka väistää ketä, milloin ja miksi. Kaikki ovat omasta mielestään oikeassa ja tuntevat itsensä kaltoin kohdelluksi joutuessaan hidastamaan vauhtia.

Suurimmassa osassa kommetteja syyllistetään toista osapuolta, väistämisvelvollisuus ollaan valmiita luovuttamaan toiselle totaalisesti ja välittömästi. Tämä keskustelu käydään siitä huolimatta, että lähes jokainen meistä on jossain vaiheessa autoilija, pyöräilijä, jalankulkija.

Väistämissäännöt ovat yksinkertaiset, eikä niiden ymmärtämiseen tarvita korkeakoulututkintoa. Väistämisvelvollisuus osoitetaan liikennemerkein, tasa-arvoisessa risteyksessä oikealta tulevalla on etuajo-oikeus ja kääntyvä ajoneuvo väistää suoraan ajavaa. Poikkeuksen näihin tekee pyörätie joka ylittää ajoradan paikassa jossa ei ole risteävää ajorataa, silloin pyöräilijä väistää ajoradalla kulkevia.

Pyörätien jatkeella pyöräily on sallittu, pyörätien jatkeelle pääsee laillisesti pyöräilemällä pyörätietä, tai kevyen liikenteen väylää pitkin. Suojatietä pitkin ei saa pyöräillä, koska suojatielle pääsee vain jalkakäytävältä, jalkakäytävällä ei saa pyöräillä.

Oulun keskustassa pyöräily voi olla tottumattomalle hankalaa, epäselvyyksiä syntyy pyörätien loppuessa tai muuttaessa suuntaa yllättäen. Näissä tapauksissa pyöräilijän on kierrettävä tai siirryttävä ajoradalle.

Esimerkkinä Saaristonkatu idästä länteen ajettaessa, kevyen liikenteen väylä tulee eteläiseltä alikululta Rotuaarille asti. Rotuaarilla on tehtävä valinta, lähteä pujottelemaan jalankulkijoiden sekaan, tai siirtyä ajoradalle. Ajoradalla on pysyttävä Aleksanterinkadulle asti, jonka jälkeen kevyen liikenteen väylä kulkee kadun vasemmassa reunassa.

Osalle autoilijoista pyöräilijä tuntuu olevan punainen vaate, vaikka keskustassa pyöräilijät ovat nopeudessa lähempänä autoja kuin jalankulkijoita. Pyöräilijät, siirtykää rohkeasti ajamaan ajoradalle, käyttäkää kevyen liikenteen väyliä ja pyöräkaistoja siellä missä niitä on. Jalkakäytävällä pyöräily on itsekästä ja aiheuttaa vaaratilanteita enemmän kuin kadulla, autojen seassa pyöräily.

keskiviikko 12. huhtikuuta 2017

Vaalien jälkeiset

Seuraava teksti on kirjoitettu aamupäivällä muutaman tunnin unien jälkeen, ilman sen kummempaa tarkastamista.

Sunnuntai 9.4. heräsin aamusta aikaisin, vaikka olisi ollut luvallista nukkua. Takki oli vaalien jälkeen todella tyhjä, enempää en olisi pystynyt tekemään. Aamupäivä meni kotosalla, ilta tehtaalla ja töiden jälkeen vaalivalvojaisiin Vasemmistoliiton muiden ehdokkaiden kanssa.

Illan kuluessa selvisi myös oma äänimäärä, selvää nousua edellisiin kunnallisvaaleihin. Kauaksi ei jäänyt varavaltuutetun paikka, taisin olla ensimmäinen joka siitä tipahti pois meidän sakista. Tietenkin asia hieman harmittaa, mutta päteviä henkilöitä siellä on valtuutettuina ja varavaltuutettuina. Äänimäärän perusteella minulle on varmasti tulossa luottamuspaikka kaupungille, mikä se on ei ole vielä selvillä. Merkittävin saavutus on silti tutustuminen uusiin ihmisiin ja verkosto valtuutettuihin.

Seuraavat pari päivää tarkkailin kehoa, selvää väsymystä havaittavissa joten uni ja hyvä ruoka ovat maistuneet. Jotain tekemistä on myös yövuoroilla töissä, siitä huolimatta nyt on aika puhaltaa ja olla hetki paikoillaan. Nostaa kassi lattialta, pakata salikamat tai pyöräilyvarusteet ja lähteä liikkumaan.

Suuret kiitokset kaikille äänestäjille, te mahdollistitte tämän tuloksen.